MESTARIMME PROFEETAN KAUNIIT TAVAT (AKHLAQ)1

Allah (ta‘ala) luetteli ne hyvyydet ja siunaukset, jotka Hän oli antanut rakkaalle Profeetalleen, ja näin hänen siunattua sydäntään lohduttaen Hän sanoi jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”Sinut on luotu jalon luonteen omaavaksi.”2

Jakeessa sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”Totisesti sinä olet khuluq al-‘azim (sinulla on ylevä luonne).” Khuluq al-‘azim tarkoittaa, että on salaisuuksia Allahin (ta‘ala) kanssa ja kaunis luonne ihmisten keskuudessa. Kunnianarvoisa Ikrima sanoi: ”Kuulin Abdullah ibn Abbasilta, että tämän jakeen ’khuluq al-‘azim’ eli kauniit tavat tarkoittaa sitä luonnetta (akhlaq), jota Koraani julistaa.”

Kunnianarvoisan Muhammadin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kauniit tavat saivat monet ihmiset omaksumaan islamin.

Hänen sanansa olivat niin suloisia, että ne valloittivat sydämet ja vetivät puoleensa sielut. Hänen älykkyytensä oli niin
suuri, että vaikka hän tuli Arabian niemimaan karskien ja jääräpäisten
ihmisten keskuuteen, hän johti heitä hyvin, kesti kärsivällisesti heidän kiusantekonsa ja
sai heidät lempeiksi ja kuuliaisiksi. Monet heistä hylkäsivät uskontonsa ja
tulivat muslimeiksi; he jopa taistelivat isiään ja poikiaan vastaan
islamin tiellä.
Hänen vuokseen he uhrasivat omaisuutensa ja kotinsa ja vuodattivat verensä. He eivät kuitenkaan olleet
tottuneet sellaiseen. Hänen kaunis luonteensa, lempeytensä, anteeksiantonsa, kärsivällisyytensä, hyvyytensä ja
anteliaisuutensa olivat niin suuria, että kaikki ihailivat häntä. Ne, jotka näkivät ja kuulivat hänet, tulivat muslimeiksi
koko sydämestään. Ei koskaan nähty mitään rumaa tai puutteellista yhdessäkään
hänen teoistaan tai sanoistaan. Vaikka hän ei koskaan loukkaantunut kehenkään
oman itsensä vuoksi, hän oli ankara ja kova uskonnon vihollisia kohtaan ja niitä kohtaan, jotka puhuivat
uskontoa vastaan tai kohottivat kätensä sitä vastaan.

Muhammadin (‘alaihis-salam) tuhansia ihmeitä nähtiin; tämän sanoivat kaikki, niin ystävät kuin vihollisetkin. Arvokkain näistä ihmeistä olivat hänen hyvät tapansa ja kaunis luonteensa. Kunnianarvoisa Abu Sa‘id al-Khudri (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Allahin Lähettiläs (sall-

Allahu ‘alaihi wa sallam) antoi eläimille ruohoa. Hän sitoi kamelin.
Hän lakaisi talonsa. Hän lypsi lampaita. Hän ompeli kenkiensä ratkenneet saumat ja
paikkasi vaatteensa.3 Hän söi palvelijansa kanssa. Kun palvelija väsyi
käsimyllyn pyörittämiseen, hän auttoi tätä. Hän osti torilta tavaroita ja
kantoi ne kotiin säkissä. Tavatessaan jonkun
hän tervehti aina ensimmäisenä (salam), olivatpa he köyhiä tai rikkaita,
suuria tai pieniä. Kun hän halusi kätellä heitä (musafaha), hän ojensi ensimmäisenä
siunatun kätensä. Hän piti orjaa ja isäntää, ylhäistä, mustaa ja valkoista
samanarvoisina. Hän meni sinne, minne hänet kutsuttiin, olipa kutsuja
kuka tahansa. Hän ei väheksynyt sitä, mitä hänelle tarjottiin syötäväksi,
vaikka sitä olisi ollut vähän.

”Totisesti sinä olet khuluq al-‘azim (sinulla on ylevä luonne).” Kynän suura, 68:4

Hän ei jättänyt ruokaa illasta aamuun eikä aamusta iltaan. Hänellä oli kaunis luonne. Hän rakasti hyvän tekemistä. Hän tuli toimeen kaikkien kanssa. Hänellä oli hymyilevät kasvot, ja hän puhui suloisesti. Puhuessaan hän ei nauranut. Hän näytti surulliselta, mutta ei rypistänyt otsaansa. Hän oli nöyrä, mutta ei luonteeltaan alhainen. Hän oli majesteettinen ja herätti arvostusta ja kunnioittavaa pelkoa. Hän ei kuitenkaan ollut karkea. Hän oli hienotunteinen ja antelias. Hän ei kuitenkaan tuhlannut eikä antanut mitään hyödyttömästi. Hän sääli kaikkia. Hänen siunattu päänsä oli aina kumartuneena eteenpäin. Hän ei odottanut keneltäkään mitään. Joka haluaa onnea ja mielenrauhaa, hänen tulee olla hänen kaltaisensa.” Anas ibn Malik (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Palvelin Allahin Lähettilästä kymmenen vuotta. Hän ei kertaakaan sanonut minulle

’Uff!’ Hän ei koskaan sanonut: ’Miksi teit tämän näin?’ tai ’Miksi

et tehnyt tuota?’”4 Abu Huraira (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Eräällä sotaretkellä pyysimme häntä rukoilemaan, että uskottomat tuhoutuisivat. Hän sanoi: ’Minua ei lähetetty kiroamaan, jotta ihmiset kärsisivät rangaistusta. Minut lähetettiin tekemään hyvää kaikille ja jotta ihmiset saavuttaisivat rauhan.’”5 Allah (ta‘ala) sanoo Profeettojen suuran (Surat al-Anbiya’) 107. jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”Olemme lähettäneet sinut armoksi ja hyvyydeksi maailmoille.”

Abu Sa‘id al-Khudri (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Allahin Lähettilään häveliäisyys (haya) oli suurempi kuin

neitseellisten muslimityttöjen häveliäisyys.”6

Anas ibn Malik sanoi: ”Kun Allahin Lähettiläs kätteli (musafaha) jotakuta, hän ei vetänyt

siunattua kättään pois, ennen kuin toinen veti oman kätensä pois.7
Hän ei kääntänyt siunattuja kasvojaan pois toisesta,
ennen kuin tämä käänsi omat kasvonsa pois. Istuessaan jonkun vieressä hän istui
molempien polviensa varassa; kunnioituksesta tuota ihmistä kohtaan hän ei istunut
toinen siunattu polvi pystyssä.”

Jabir ibn Samura sanoo: ”Allahin Lähettiläs puhui vähän. Hän puhui vain silloin, kun oli välttämätöntä tai kun häneltä kysyttiin jotakin.” Tästä ymmärretään, että jokaisen muslimin tulee pidättäytyä turhasta ja hyödyttömästä puheesta ja mieluummin vaieta. Hänen siunatuissa sanoissaan oli tartil ja tarsil, eli hän puhui hyvin selkeästi ja järjestelmällisesti, ja hänen sanojaan oli helppo ymmärtää. Anas ibn Malik (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Allahin Lähettiläs vieraili sairaiden luona, kulki

vainajien perässä, kun heitä vietiin hautausmaalle, ja meni sinne, minne hänet kutsuttiin.
Hän ratsasti myös aasilla. Näin hänet Khaibarin sotaretkellä. Hän ratsasti aasilla,
jonka riimu oli köyttä. Kun Allahin Lähettiläs tuli ulos aamurukouksesta, Medinan lapset ja
työläiset toivat hänen eteensä vettä täynnä olevia astioitaan. He pyysivät häntä
upottamaan siunatun sormensa veteen. Vaikka oli talvi ja vesi oli kylmää,
hän ei torjunut heitä; hän ilahdutti heidät.”8

Anas ibn Malik sanoo myös: ”Jos pieni tyttö tarttui Allahin Lähettilään käteen ja halusi

viedä hänet jonnekin jonkin asian vuoksi, hän meni tytön mukana
ja ratkaisi tämän ongelman.”

Jabir (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Ei koskaan kuultu, että Lähettiläs (‘alaihis-salam) olisi sanonut ’Minulla ei ole’, kun

häneltä pyydettiin jotakin.”

Mestarimme Profeetta oli kaikkia luotuja ylempi myös häveliäisyydessä (haya). Oli kuin hänen silmänsä olisivat olleet suljetut sopimattomilta asioilta. Hän ei koskaan puhutellut ketään tavalla, joka olisi ollut tälle epämieluisa.

Äitimme kunnianarvoisa Aisha on kertonut: ”Kun Mestarimme Allahin Lähettiläälle kerrottiin, että joku oli tehnyt jotakin sopimatonta, hän sanoi yleisellä tavalla mainitsematta henkilön nimeä: ’Miksi he tekevät noin?’ Näin hän esti tuon henkilön pahasta teosta tai sanasta mainitsematta hänen nimeään.”9

Anas ibn Malik on kertonut: ”Eräänä päivänä Mestarimme Profeetan luo tuli mies, jonka kasvoille oli tarttunut jotakin keltaista. Hän ei sanonut miehelle mitään. Hän ei sanonut mitään, mikä olisi voinut pahoittaa tämän mielen. Kun mies lähti, hän sanoi: ’Kunpa olisitte sanoneet hänelle, niin hän olisi

pessyt kasvonsa!’”10

Mestarimme Allahin Lähettiläs yhdisti kansoja. Hän ei saanut niitä vihaamaan
toisiaan. Hän osoitti kunnioitusta jokaisen heimon johtajalle ja istutti tämän
viereensä kunniapaikalle.
Hän ei estänyt ketään näkemästä siunattuja kasvojaan. Hän tiedusteli
jaloja seuralaisiaan ja kyseli niistä, jotka eivät olleet tulleet.
Hän neuvoi niitä, jotka istuivat hänen luonaan, ja antoi heille heidän osansa.

Hänen käytöksestään kukaan ei voinut saada sitä käsitystä, että hän rakasti yhtä enemmän kuin toista. Hän oli kärsivällinen sitä kohtaan, joka tuli valittamaan, ja kuunteli häntä.

Hän ei jättänyt luokseen tullutta ennen kuin tämä itse lähti. Kauniin luonteensa
ja tapansa hän osoitti kaikille ihmisille parhaalla tavalla. Hänen silmissään kaikki olivat samanarvoisia
oikeuden ja oikeudenmukaisuuden suhteen. Kenelläkään ei ollut etusijaa toiseen nähden.
Äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”En ole koskaan nähnyt ketään, jolla olisi ollut yhtä kaunis
luonne kuin Mestarillamme Allahin Lähettiläällä. Aina kun joku hänen seuralaisistaan tai

hänen perheestään (Ahl al-Bait) kutsui häntä, hän vastasi aina: ’Kyllä, tässä olen’ (kunnioittavalla tavalla).”11

Mestarimme Allahin Lähettiläs kutsui seuralaisiaan kauneimmilla nimillä. Hän
ei keskeyttänyt kenenkään puhetta. Ennen kuin se, jonka kanssa hän puhui, itse lakkasi

puhumasta tai nousi lähteäkseen, hän ei keskeyttänyt häntä. Hänen myötätunnostaan ja armostaan Allah (ta‘ala) sanoi Katumuksen suuran (Surat at-Tawba) 128. jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”On hänelle raskasta ja surullista, että te kärsitte vaivaa. Hän välittää teistä suuresti; uskovia kohtaan hän on hyvin armollinen ja toivoo heille paljon hyvää.”

Allah (ta‘ala) sanoi Profeettojen suuran (Surat al-Anbiya’) 107. jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”(Oi Rakastettuni!) Olemme lähettäneet sinut vain armoksi maailmoille.”

”Minulle tarjottiin, että Mekan kivet ja maa muutettaisiin kullaksi. Sanoin: ’Ei, Herrani! Anna minun olla yhtenä päivänä nälkäinen ja toisena kylläinen. Päivänä, jona olen nälkäinen, anon Sinua ja rukoilen Sinua. Päivänä, jona olen kylläinen, ylistän Sinua ja kiitän Sinua.’” Hadith as-sharif

Mestarimme Profeetta helpotti monia asioita, koska hän pelkäsi, että ne olisivat liian raskaita hänen ummalleen. Hän sanoi: ”Jos se ei olisi ollut taakka ummalleni, olisin käskenyt heitä käyttämään miswakia jokaisen rukouspesun yhteydessä.”12 Sanansa pitämisessä maailmaan ei ole tullut ketään, joka olisi ollut häntä parempi. Abdullah ibn Abil-Hamsa on kertonut: ”Olin tehnyt kauppaa Profeettamme kanssa jo ennen kuin hänen profeettuutensa oli julistettu. Minulle jäi maksamatta osa summasta, joka hänen kuului saada. Lupasin tavata hänet tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, mutta unohdin sen. Kolme päivää myöhemmin muistin lupaukseni ja juoksin heti sinne. Kun näin, että hän oli odottanut siellä kolme päivää, jähmetyin hämmästyksestä sanattomaksi. Hän sanoi minulle: ’Nuori mies, väsytit minut! Olen odottanut sinua täällä kokonaiset kolme päivää.’” Mestarimme Profeetan nöyryys oli niin suuri ja vertaansa vailla, ettei sellaista ollut kenelläkään muulla ihmisellä, ei edes yhdelläkään muulla profeetalla (‘alaihimus-salam).

Ylpeyttä ei hänessä koskaan syntynyt. Kun Profeetallemme annettiin valita, olisiko hän kuningasprofeetta vai palvelijaprofeetta, hän valitsi olla palvelijaprofeetta.13 Tämän johdosta Israfil (‘alaihis-salam) sanoi Mestarillemme Profeetalle: ”Totisesti Allah (ta‘ala) on suonut sinulle myös sen, mistä nöyryydessäsi luovuit. Sillä tuomiopäivänä sinä olet Adamin lapsista suurin. Sinä nouset ensimmäisenä haudastasi. Ja sinä olet ensimmäinen, joka toimii välittäjänä (shafa‘at).”

Mestarimme Profeetta sanoi äidillemme kunnianarvoisalle Aishalle:

”Minulle tarjottiin, että Mekan kivet ja maa muutettaisiin kullaksi. Sanoin: ’Ei, Herrani! Anna minun olla yhtenä päivänä nälkäinen ja toisena kylläinen. Päivänä, jona olen nälkäinen, anon Sinua ja rukoilen Sinua. Päivänä, jona olen kylläinen, ylistän Sinua ja kiitän Sinua.’”14

Eräänä päivänä Jibril (‘alaihis-salam) tuli Mestarimme Profeetan luo ja sanoi:

”Allah (ta‘ala) lähettää sinulle tervehdyksensä (salam). Jos Hän tahtoo, muutan nämä vuoret hänelle kullaksi. Minne ikinä hän meneekin, nuo kultavuoret ovat hänen mukanaan.”

Rakas Profeettamme vastasi: ”Oi Jibril! Tämä maailma on sen koti, jolla ei ole kotia. Ja se on sen omaisuutta, jolla ei ole omaisuutta. Sitä kasaa se, jolla ei ole järkeä (‘aql).”15 Tähän Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ”Oi Muhammad! Allah (ta‘ala) on vahvistanut sinut lujalla sanalla (qawl ath-thabit).”

Äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”Joskus kului kokonainen kuukausi, emmekä sytyttäneet kotonamme tulta (ruoanlaittoa varten). Meillä oli vain taateleita ja vettä.”

Ibn Abbas sanoi: ”Monena yönä Mestarimme Allahin Lähettiläs ja hänen perheensä (Ahl al-Bait) kävivät nukkumaan syömättä iltaruokaa. Illalla heillä ei ollut mitään syötävää.” Äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”Mestarimme Allahin Lähettilään siunattu vatsa ei koskaan ollut täynnä. Hän ei koskaan valittanut siitä kenellekään. Hänelle puute oli mieluisampaa kuin rikkaus. Vaikka hän olisi koko yön vääntelehtinyt nälästä, se ei estänyt häntä paastoamasta päivällä.16

Jos hän olisi halunnut, hän olisi voinut pyytää Herraltaan kaikki maan aarteet, kaiken sen ruoan ja yltäkylläisen elämän. Vannon, että kun näin hänet tässä tilassa, säälin häntä ja itkin. Silitin kädelläni hänen siunattua vatsaansa ja sanoin:

’Olkoon henkeni uhrattu sinun puolestasi! Etkö voisi hankkia tästä maailmasta jotakin hyötyä, joka antaisi sinulle voimaa?’

Hän vastasi: ’Oi Aisha! Mitä minä maailmalla teen? Veljeni, ulul-‘azm-profeetat (profeetoista ylevimmät), kestivät vielä tätäkin kovempia vaikeuksia. Silti he jatkoivat elämäänsä sellaisessa tilassa. He saavuttivat Herransa. Siksi heidän Herransa teki heidän paluunsa Hänen luokseen hyvin kauniiksi ja lisäsi heidän palkkiotaan. Häpeän elää yltäkylläisyydessä, sillä sellainen elämä jättäisi minut heistä jälkeen. Minulle kauneinta ja rakkainta on päästä veljieni ja ystävieni luo ja liittyä heihin.’”

Äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”Allahin Lähettiläs kuoli noin kuukausi näiden sanojen jälkeen.” Mestarimme Profeetan anteliaisuus oli myös kaikkien huulilla. Tässäkään kauniissa ominaisuudessa kukaan ei voinut vetää hänelle vertoja.

Ibn Abbas on sanonut: ”Mestarimme Allahin Lähettiläs oli hyvän tekemisessä ihmisistä anteliain. Siunattuna ramadanin kuukautena ja tavatessaan Jibrilin (‘alaihis-salam) hän oli anteliaampi kuin aamutuuli.” Anas ibn Malik (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Kuljin Lähettilään (‘alaihis-salam) kanssa. Hänellä oli yllään burd an-Najrani eli jemeniläisestä kankaasta tehty viitta. Eräs kyläläinen tuli takaapäin ja kiskaisi häntä kauluksesta niin kovaa, että viitan kaulus raapaisi hänen siunattua kaulaansa ja siihen jäi jälki. Lähettiläs (‘alaihis-salam) vain hymyili miehen käytökselle ja käski antaa tälle jotakin.” Eräs vanha nainen oli Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) naapuri. Hän lähetti tyttärensä Lähettilään (‘alaihis-salam) luo anomaan häneltä: ”Minulla ei ole vaatetta, jolla voisin peittää itseni rukoillessani. Lähetä minulle vaate, jolla voin peittää itseni rukouksessa.” Allahin Lähettiläällä ei sillä hetkellä ollut muuta vaatetta. Hän riisui siunatulta keholtaan paitansa ja lähetti sen naiselle. Kun rukouksen aika tuli, hän ei voinut mennä moskeijaan ilman vaatetta. Kun jalot seuralaiset kuulivat tästä, he sanoivat: ”Lähettiläs (‘alaihis-salam) on niin antelias, että hän on jäänyt ilman paitaa eikä voi tulla moskeijaan yhteisrukoukseen. Jakakaamme mekin kaikki, mitä meillä on, köyhille.” Heti Allah (ta‘ala) lähetti Yöllisen matkan suuran (Surat al-Isra’) 29. jakeen. Ensin Hän sanoi Rakastetulleen (maal-selityksen mukaan):

”Älä pidä kättäsi sidottuna kaulaasi äläkä ojenna sitä kokonaan (älä ole saita äläkä kieltäydy antamasta)”, ja sitten Hän sanoi: ”Älä jaa omaisuuttasi niin, ettei itsellesi jää mitään (niin paljon, että joutuisit ahdinkoon, jättäisit rukouksen väliin ja murehtisit)! (Pidä keskitie antaessasi almuja.)”

”Kyllä, tiedän, että te teette kaiken työn. Mutta en halua erota niistä, jotka tekevät työtä, ja istua erillään. Allah (ta‘ala) ei pidä siitä, joka erkanee tovereistaan ja istuu erillään.” Hadith as-sharif

Sinä päivänä rukouksen jälkeen kunnianarvoisa Ali (karram-Allahu wajhahu) tuli Allahin Lähettilään luo ja sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Lainasin tänään kahdeksan hopeadirhamia perheeni elättämiseen. Annan sinulle niistä puolet. Osta itsellesi paita.” Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) meni torille ja osti paidan kahdella dirhamilla. Kun hän oli menossa ostamaan ruokaa jäljellä olevilla kahdella dirhamilla, hän näki istuvan sokean miehen, joka sanoi: ”Kuka antaisi minulle paidan Allahin tähden ja saavuttaakseen Paratiisin vaatteet?” Hän antoi sokealle ostamansa paidan. Kun sokea otti paidan käteensä, hän tunsi siinä myskin kaltaisen ihanan tuoksun. Hän ymmärsi, että se tuli Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) siunatusta kädestä, sillä kaikki, mitä Allahin Lähettiläs oli kerrankin pukenut ylleen, tuoksui joka osaltaan ihanasti kuin myski, vaikka se olisi ollut kulunut ja repeytynyt.

Sokea rukoili: ”Oi Herrani! Avaa silmäni tämän paidan tähden!” Hänen molemmat silmänsä avautuivat heti. Sitten Lähettiläs (‘alaihis-salam) lähti sieltä. Hän osti paidan yhdellä dirhamilla. Kun hän oli menossa ostamaan ruokaa jäljellä olevalla dirhamilla, hän näki itkevän palvelustytön. Hän kysyi: ”Tyttäreni, miksi itket noin?” Tyttö vastasi: ”Olen erään juutalaisen palvelija. Hän antoi minulle yhden dirhamin ja käski ostaa puolella dirhamilla pullon ja toisella puolella öljyä. Ostin ne ja olin menossa takaisin. Silloin ne putosivat käsistäni. Sekä pullo että öljy menivät; nyt en tiedä, mitä tehdä.” Mestarimme Profeetta antoi tytölle viimeisen dirhaminsa. Hän sanoi: ”Osta tällä pullo ja öljyä ja vie ne kotiin.” Mutta tyttöparka sanoi: ”Pelkään, että juutalainen lyö minua, koska palaan kotiin myöhässä.” Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi: ”Älä pelkää! Tulen kanssasi ja sanon hänelle, ettei hän tee sinulle mitään.” Niin he menivät juutalaisen talolle ja koputtivat oveen. Juutalainen avasi oven ja jähmettyi sanattomaksi nähdessään Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), joka kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut, ja puhui tytön puolesta. Juutalainen heittäytyi Allahin Lähettilään jalkoihin ja sanoi: ”Oi suuri Profeetta, joka olet tuhansien ihmisten kruunu ja jonka käskyjä tuhannet leijonat odottavat toteuttaakseen! Yhden palvelustytön vuoksi kunnioitit kaltaiseni kurjan ihmisparan ovea. Oi Allahin Lähettiläs! Vapautan tämän tytön sinun kunniaksesi. Opeta minulle uskoa (iman) ja islamia. Anna minun tulla muslimiksi sinun läsnäolossasi.” Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) opetti hänelle islamia. Hänestä tuli muslimi. Hän meni taloonsa ja kertoi perheelleen, mitä oli tapahtunut. He kaikki tulivat muslimeiksi. Kaikki tämä tapahtui Allahin Lähettilään kauniin luonteen siunauksesta.

Jokaisen muslimin tulee ottaa nämä Allahin Lähettilään kauniit ominaisuudet esikuvakseen! Jokaisen muslimin on välttämätöntä muovata luonteensa Allahin (ta‘ala) ominaisuuksien mukaiseksi, sillä Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”Omaksukaa Allahin (ta‘ala) ominaisuudet luonteeseenne!” Esimerkiksi yksi Allahin (ta‘ala) ominaisuuksista on ”Sattar”. Se tarkoittaa, että Hän peittää synnit.

Muslimin on myös välttämätöntä peittää uskonveljensä virheet ja puutteet. Allah (ta‘ala) antaa anteeksi palvelijoidensa synnit. Siksi muslimienkin tulee antaa toistensa virheet ja rikkeet anteeksi. Allah (ta‘ala) on Karim ja Rahim. Se tarkoittaa, että Hänen suosionsa ja hyvyytensä ovat runsaat ja Hänen armonsa on suuri. Muslimin tulee olla antelias ja armollinen. Sama pätee kaikkiin kauniisiin luonteenpiirteisiin.

Lähettiläällä (‘alaihis-salam) oli lukuisia kauniita luonteenpiirteitä ja tapoja (akhlaq). Jokaisen muslimin tulisi oppia ne ja muovata oma luonteensa niiden mukaiseksi. Niin hän voi välttää tuhon ja vaikeudet tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa ja ansaita Molempien Maailmojen Mestarin puolestapuhumisen.