MESTARIMME PROFEETAN IHMEET

”Muhammadin (‘alaihis-salam) tuhansia ihmeitä nähtiin; niin viholliset kuin ystävätkin puhuivat niistä. Näistä ihmeistä arvokkain oli hänen jalo käytöksensä ja kaunis luonteensa.” Riyad an-nasihin

Todisteet, jotka osoittavat rakkaan Profeettamme Muhammadin (‘alaihis-salam) olevan Allahin (ta‘ala) profeetta, ovat lukemattomat. Allah (ta‘ala) sanoi: ”Jos sinua ei olisi, en olisi luonut maailmaa!”1 Aivan kuten kaikki olennot osoittavat Allahin (ta‘ala) olemassaolon ja ykseyden, ne osoittavat myös Muhammadin (‘alaihis-salam) profeetallisuuden ja ylivertaisuuden. Kaikki karamat (poikkeukselliset asiat, joita Allah luo), jotka tapahtuvat hänen ummansa Allahin ystävien (awliya) kautta, ovat hänen ihmeitään (mu‘jiza), sillä karamat tapahtuvat niiden kautta, jotka seuraavat häntä ja kulkevat hänen jäljissään. Itse asiassa, koska kaikki muut profeetat (‘alaihimus-salawatu wattaslimat) halusivat kuulua hänen ummaansa – tai oikeammin, koska heidät kaikki luotiin hänen valostaan – myös heidän ihmeensä luetaan Muhammadin (‘alaihis-salam) ihmeiksi. Rakkaan Profeettamme Muhammadin (‘alaihis-salam) ihmeet jaetaan tapahtuma-aikansa mukaan kolmeen luokkaan:

Ensimmäinen – ihmeet, jotka tapahtuivat hänen siunatun sielunsa luomisesta bi‘atiin asti, jolloin hänelle ilmoitettiin hänen profeetan tehtävästään. Toinen – ihmeet, jotka tapahtuivat bi‘atin ja hänen tästä maailmasta lähtönsä välisenä aikana.

Kolmas – ihmeet, jotka ovat tapahtuneet ja tapahtuvat hänen kuolemastaan tuomiopäivään asti. Ensimmäisen luokan ihmeitä kutsutaan nimellä irhas. Kukin luokka jakautuu vielä kahtia: ihmeisiin, jotka nähtiin, ja ihmeisiin, jotka ymmärretään järjellä. Ihmeitä on kaiken kaikkiaan niin paljon, ettei niitä ole ollut mahdollista rajata eikä laskea. Toisen luokan ihmeitä on ilmoitettu olevan noin kolmetuhatta. Muutamia tunnetuimpia niistä kerrotaan seuraavassa. 1. Muhammadin (‘alaihis-salam) ihmeistä suurin on kunnioitettu Koraani. Kaikki runoilijat ja kirjailijat ovat tähän päivään asti olleet voimattomia ja ihailun vallassa Koraanin sanamuodon (nazm) ja merkityksen edessä. He eivät ole kyenneet sanomaan yhdenkään jakeen vertaista. Sen ylivertaisuus (i‘jaz) ja kaunopuheisuus eivät muistuta ihmisten puhetta: jos siitä otettaisiin pois yksikin sana tai siihen lisättäisiin yksikin sana, sen sanamuodon ja merkityksen kauneus turmeltuisi. Ne, jotka etsivät toista sanaa korvatakseen edes yhden sen sanoista, eivät löytäneet sitä. Sen rakenne (nazm) ei muistuta arabialaisten runoilijoiden runoja. Se kertoo monista salatuista asioista, jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä ja tapahtuvat tulevaisuudessa. Ne, jotka kuulevat ja lukevat sitä, eivät koskaan saa siitä tarpeekseen. Väsyneinäkään he eivät kyllästy siihen. Lukemattomien kokemusten kautta on todettu, että sen lukeminen ja kuunteleminen poistaa huolet. On nähty ihmisiä, joiden sydämet valtasi sitä kuullessa kauhu ja pelko, ja jotkut ovat jopa kuolleet sen vuoksi. Monien paatuneiden islamin vihollisten sydämet pehmenivät, kun he kuuntelivat Koraania, ja he tulivat uskoon (iman). Islamin vihollisten ja muslimin nimeä kantavien zindiqien joukossa – joita kutsuttiin muun muassa nimillä mu‘attila, malahida ja qaramita – on ollut niitä, jotka ovat yrittäneet muuttaa kunnioitettua Koraania, turmella sitä tai sanoa jotakin sen kaltaista, mutta kukaan heistä ei ole saavuttanut tavoitettaan. Tawratia (Tooraa) ja Injiliä (Evankeliumia) taas ihmiset ovat aina muuttaneet ja muuttavat edelleen. Kauniit asiat, joita ei voi löytää millään tieteellä eikä kokemuksella, hyvät luonteenpiirteet, hyveet, jotka nostavat ihmisen muiden yläpuolelle, hyvyys, joka johtaa onneen tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa, tieto luotujen alusta ja lopusta sekä kaikki, mikä on ihmisille hyödyllistä ja mikä haitallista – kaikki tämä on ilmoitettu Koraanissa joko avoimesti tai epäsuorasti. Epäsuorasti ilmoitetut asiat voivat ymmärtää vain siihen perehtyneet. Kaikki tieto ja salaisuudet, jotka ovat kaikissa taivaallisissa kirjoissa – Tawratissa, Zaburissa (Psalmeissa) ja Injilissä – on ilmoitettu Koraanissa. Kaiken Koraanissa olevan tiedon tuntee vain Allah (ta‘ala). Suurimman osan siitä Hän ilmoitti rakkaalle Profeetalleen (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam). Ali ja Husain (radiyallahu ‘anhuma) ovat kertoneet tuntevansa suuren osan tästä tiedosta. Kunnioitetun Koraanin lukeminen on hyvin suuri siunaus. Allah (ta‘ala) on suonut tämän siunauksen Rakkaimpansa ummalle. Enkelit ovat vailla tätä siunausta. Tästä syystä ne kokoontuvat paikkoihin, joissa Koraania luetaan, ja kuuntelevat. Kaikki tafsirit selittävät vain hyvin pienen osan Koraanissa olevasta tiedosta. Tuomiopäivänä, kun Muhammad (‘alaihis-salam) nousee minbarille ja resitoi Koraania, kuulijat ymmärtävät sen koko tiedon. 2. Yksi Muhammadin (‘alaihis-salam) tunnetuista ja suurimmista ihmeistä on kuun jakaminen kahtia. Ketään muuta profeettaa ei siunattu tällä ihmeellä. Muhammad (‘alaihis-salam) oli silloin viisikymmentäkaksivuotias. Eräänä päivänä Mekassa quraishilaisten uskottomien johtajat tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Jos olet profeetta, jaa kuu kahtia.” Rakas Profeettamme halusi hartaasti, että kaikki, erityisesti hänen tuttavansa ja sukulaisensa, tulisivat uskoon. Hän nosti kätensä ja rukoili. Allah (ta‘ala) hyväksyi rukouksen ja jakoi kuun kahtia. Toinen puolisko näkyi yhden vuoren yllä, toinen toisen vuoren yllä. Uskottomat sanoivat: ”Muhammad teki meille taikuutta”, ja jatkoivat jääräpäisesti uskon kieltämistä.

Nelisäe:
Kun koirat katsovat kuuta, ne haukkuvat.
Mitä vikaa siinä on kuussa? Kuulehan!
Tiedäthän, koira haukkuu aina!
Mitä hölmö tästä ymmärtää?
Ja säepari:
Maun katoaminen on merkki sairaudesta,
herkullisimmatkin juomat maistuvat sairaalle katkerilta.

3. Eräillä sotaretkillään (ghaza), kun vettä ei ollut, Muhammad (‘alaihis-salam) laittoi siunatun kätensä astiaan, jossa oli vettä. Vettä valui hänen sormiensa välistä, ja astia tulvi jatkuvasti yli äyräidensä. Tätä vettä joivat ja käyttivät joskus kahdeksankymmentä, joskus kolmesataa, joskus tuhatviisisataa ja Tabukin sotaretkellä seitsemänkymmentä tuhatta ihmistä eläimineen. Kun hän otti siunatun kätensä pois vedestä, vesi lakkasi virtaamasta. 4. Eräänä päivänä hän meni setänsä Abbasin taloon ja pyysi tämän ja tämän lapset istumaan viereensä. Hän peitti heidät ihraminsa (saumaton vaate, jota käytetään pyhiinvaelluksella) alle ja rukoili: ”Oi Herrani! Niin kuin minä olen peittänyt setäni ja talonväkeni (Ahl al-bait), suojele Sinä heitä Helvetin tulelta.” Seinistä kuului kolme kertaa ääni, joka sanoi: ”Amin.”2 5. Eräänä päivänä, kun jotkut pyysivät häntä näyttämään heille ihmeen, hän kutsui kaukana olevaa puuta. Puu tuli juuriaan perässään raahaten, tervehti häntä ja sanoi: ”Ash-hadu an la ilaha illallah wa ashhadu anna Muhammadan ‘abduhu wa rasuluh.” Sitten se palasi ja asettui takaisin paikalleen kuten ennenkin. 6. Khaibarin sotaretkellä, kun hänen eteensä asetettiin myrkytetty lammaskebab, kuului ääni, joka sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs (Ya Rasulallah)! Älä syö minua, olen myrkytetty.”

7. Eräänä päivänä hän sanoi miehelle, jolla oli epäjumalankuva kädessään: ”Tuletko uskovaksi, jos epäjumalankuva puhuu minulle?” Mies vastasi: ”Olen palvonut sitä viisikymmentä vuotta, eikä se ole koskaan sanonut minulle sanaakaan. Miten se puhuisi sinulle?” Kun Muhammad (‘alaihis-salam) kysyi: ”Oi epäjumalankuva! Kuka minä olen?”, kuului ääni: ”Sinä olet Allahin profeetta.” Epäjumalankuvan omistaja tuli välittömästi uskoon.

8. Medinassa Profeetan moskeijassa (Masjid an-Nabawi) oli pystyssä taatelipalmun runko. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) nojasi tähän runkoon pitäessään khutbaa (saarnaa). Runkoa kutsuttiin nimellä Hannana. Kun minbar rakennettiin, hän ei enää mennyt nojaamaan Hannanaan. Koko seurakunta (jama‘a) kuuli siitä lähtevän itkun äänen. Mestarimme Profeetta tuli alas minbarilta ja syleili Hannanaa. Silloin sen ääni vaikeni. Allahin Lähettiläs sanoi: ”Ellen olisi syleillyt sitä, se olisi itkenyt ikävästä minua kohtaan tuomiopäivään asti.”

Tällaisia ihmeitä on nähty ja kerrottu paljon. 9. Usein nähtiin, että pikkukivet, jotka hän otti käteensä, ja ruokapalat, joita hän piteli, ylistivät Allahia (ta‘ala) (lausuivat tasbihia) äänellä, joka muistutti mehiläisten surinaa. (Eli ne sanoivat ”Subhanallah”, mikä tarkoittaa: ”Allah (ta‘ala) on kaukana kaikesta vajavaisuudesta.”)

”Oi Herrani! Niin kuin minä olen peittänyt setäni (Abbasin) ja talonväkeni (Ahl al-bait), suojele Sinä heitä Helvetin tulelta.” Hadith as-sharif

10. Eräänä päivänä eräs uskoton tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Mistä tiedän, että olet profeetta?” Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kysyi: ”Jos kutsun tuon taatelipalmun tertun ja se (totellen minua) tulee luokseni, uskotko?” Uskoton vastasi uskovansa. Kun Lähettiläs (‘alaihis-salam) kutsui, taateliterttu tuli hyppien. Kun Allahin Lähettiläs käski: ”Palaa paikallesi!”, terttu nousi takaisin paikalleen ja riippui siellä kuten ennenkin. Tämän nähtyään uskoton tuli uskovaksi. 11. Mekassa muutamat sudet sieppasivat laumasta lampaita ja raahasivat ne mukanaan. Kun paimen ryntäsi niiden kimppuun ja otti lampaat takaisin, yksi susista alkoi puhua: ”Etkö pelännyt Allahia (ta‘ala), kun veit meiltä sen elatuksen, jonka Allah (ta‘ala) on meille lähettänyt?” Hämmästynyt paimen mumisi: ”Voi, susi puhuu!” Susi jatkoi: ”Kertoisinko sinulle jotain vieläkin ihmeellisempää? Muhammad (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), Allahin (ta‘ala) profeetta, tekee ihmeitä Medinassa.” Paimen meni Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo, kertoi tapahtuneesta ja tuli muslimiksi.

12. Kun Mestarimme Muhammad (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kulki niityllä, hän kuuli äänen sanovan kolme kertaa: ”Oi Allahin Lähettiläs!” Hän kääntyi äänen suuntaan ja näki sidotun peuran. Sen vieressä nukkui mies. Hän kysyi peuralta, mitä se halusi. ”Tämä metsästäjä on pyydystänyt minut”, peura sanoi. ”Minulla on kaksi poikasta tuolla vastapäisellä mäellä. Päästä minut menemään! Menen, imetän ne ja tulen takaisin.” Profeetta (‘alaihis-salam) kysyi: ”Pidätkö sanasi ja tulet takaisin?” Peura sanoi: ”Annan lupaukseni Allahin nimeen, että palaan. Jos en palaa, tulkoon Allahin rangaistus päälleni!” Allahin Lähettiläs päästi peuran vapaaksi. Se meni ja palasi hetken kuluttua. Kun mies heräsi ja kysyi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Onko sinulla minulle jokin käsky?”, Mestarimme Profeetta sanoi: ”Päästä tämä peura vapaaksi!” Mies irrotti peuran köyden ja päästi sen menemään. Peura sanoi: ”Ash-hadu an la ilaha illallah wa annaka Rasulullah” ja lähti tiehensä.

13. Eräänä päivänä hän kutsui erästä kyläläistä uskoon. Kyläläinen sanoi: ”Jos herätät henkiin musliminaapurini kuolleen tyttären, tulen uskovaksi.” He menivät tytön haudalle, ja Allahin Lähettiläs kutsui tyttöä tämän nimellä. Ensin haudan sisältä kuului ääni, ja sitten tyttö tuli ulos. ”Haluaisitko palata maailmaan?” kysyi Allahin Lähettiläs. Tyttö sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! En halua palata maailmaan. Täällä minulla on parempi olla kuin isäni kodissa. Muslimin Tuonpuoleinen (akhira) on parempi kuin hänen tämä maailmansa.” Tämän nähtyään kyläläinen tuli välittömästi uskoon. 14. Jabir ibn Abdullah (radiyallahu ‘anhu) paistoi lampaan. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ja hänen seuralaisensa söivät sen. ”Älkää rikkoko luita!” käski siunattu Lähettiläs. Hän keräsi luut yhteen, laittoi siunatut kätensä niiden päälle ja rukoili. Allah (ta‘ala) herätti lampaan henkiin. 15. Allahin Lähettiläälle tuotiin lapsi, joka ei ollut koskaan puhunut, vaikka oli jo varttunut. ”Kuka minä olen?” kysyi Profeettamme. Lapsi vastasi: ”Sinä olet Allahin Lähettiläs.” Siitä hetkestä lähtien hän puhui eikä menettänyt puhekykyään kuolemaansa asti.

16. Eräs mies astui käärmeen munan päälle ja menetti näön molemmista silmistään. Hänet tuotiin Allahin Lähettiläälle (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam). Kun hän sivelsi siunattua sylkeään miehen silmiin, tämä alkoi taas nähdä. Vielä kahdeksankymmenvuotiaanakin hän pystyi pujottamaan langan neulansilmään.

17. Muhammad ibn Hatib kertoo: ”Olin pieni. Päälleni kaatui kiehuvaa vettä, ja kehoni paloi. Isäni vei minut Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo. Hän sivelsi siunatuilla käsillään sylkeään palaneisiin kohtiin ja rukoili. Palovammat parantuivat välittömästi.”

18. Eräs nainen toi kaljun poikansa. Allahin Lähettiläs siveli siunatuilla käsillään pojan päätä. Poika parani, ja hänen hiuksensa alkoivat kasvaa.

19. Tirmidhin ja Nasain ”Sunan”-kirjoissa kerrotaan: Hänen luokseen tuli mies, joka oli sokea molemmista silmistään, ja sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Rukoile Allahia (ta‘ala), että saisin näköni takaisin.” Mestarimme Profeetta (‘alaihis-salam) sääli häntä; hän käski tätä suorittamaan täydellisen rukouspesun ja lausumaan sitten tämän rukouksen: ”Oi Herrani! Anon Sinua. Pyydän Sinulta rakkaan Profeettasi Muhammadin (‘alaihis-salam) välityksellä. Oi kunnianarvoisa Muhammad (‘alaihis-salam), Profeetta, jota rakastan niin suuresti! Sinun kauttasi anon Herraani. Pyydän Häntä hyväksymään rukoukseni sinun vuoksesi. Oi Herrani! Tee tästä ylevästä Profeetasta puolestapuhujani! Hyväksy rukoukseni hänen tähtensä!” Mies suoritti rukouspesun ja lausui rukouksen, ja hän sai näkönsä takaisin. Muslimit ovat aina lausuneet tätä rukousta ja saavuttaneet toiveensa. 20. Eräänä päivänä Allahin Lähettiläs ja (hänen setänsä) Abu Talib kulkivat aavikon poikki. Abu Talib sanoi olevansa hyvin janoinen. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) laskeutui ratsultaan ja kysyi: ”Oletko (janoinen)?” Kun hän iski siunatulla kantapäällään maahan, sieltä purskahti vettä. Hän sanoi: ”Setä, juo tästä vedestä!” 21. Hudaibiyan retkellä he leiriytyivät kaivolle, jossa oli vain vähän vettä. Sotilaat valittivat veden puutetta. Allahin Lähettiläs pyysi ämpärillisen vettä. Hän suoritti ämpärin vedellä rukouspesun, sylkäisi veteen ja käski kaataa veden kaivoon. Sitten hän otti nuolen ja heitti sen kaivoon. Sen jälkeen he näkivät kaivon täyttyneen vedellä ääriään myöten.

22. Eräällä toisella sotaretkellä sotilaat valittivat veden puutetta. Lähettiläs (‘alaihis-salam) lähetti kaksi sotilasta etsimään vettä. He näkivät kamelin selässä naisen, jolla oli kaksi vedellä täytettyä nahkaleiliä, ja toivat hänet. Allahin Lähettiläs pyysi naiselta hieman vettä ja käski kaataa sen astiaan. Kaikki sotilaat täyttivät vuorollaan kuppinsa ja leilinsä astiassa olevalla vedellä. He antoivat naiselle taateleita ja täyttivät myös hänen leilinsä.

Profeetta (‘alaihis-salam) sanoi hänelle: ”Emme ole vähentäneet vettäsi. Allah (ta‘ala) antoi meille vettä.”

23. Hän piti khutbaa minbarilla Medinassa, kun joku sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam)! Lapsemme, eläimemme ja peltomme tuhoutuvat kuivuuteen. Tule avuksemme!” Profeetta nosti siunatut kätensä ja rukoili. Taivaalla ei ollut pilveäkään, mutta tuskin hän oli ehtinyt sivellä siunatuilla käsillään kasvojaan3, kun pilvet kerääntyivät koko taivaalle. Välittömästi alkoi sataa. Sade jatkui muutaman päivän. Kun hän taas oli minbarilla pitämässä khutbaa, sama mies valitti: ”Oi Allahin Lähettiläs! Tuhoudumme tähän sateeseen!” Silloin Lähettiläs (‘alaihis-salam) hymyili ja rukoili: ”Oi Herrani! Suo laupeutesi myös muille palvelijoillesi!” Pilvet hajaantuivat, ja aurinko tuli näkyviin. 24. Jabir ibn Abdullah (radiyallahu ‘anhu) kertoo: Minulla oli paljon velkaa. Kerroin siitä Allahin Lähettiläälle (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam). Hän tuli tarhaani ja kiersi taatelikasan kolme kertaa. Sitten hän sanoi: ”Kutsu velkojasi tänne.” Jokainen velkoja sai hänelle kuuluvan osuuden, eikä taatelikasa pienentynyt lainkaan. 25. Eräs nainen lähetti lahjaksi hunajaa. Lähettiläs (‘alaihis-salam) otti hunajan vastaan ja palautti tyhjän astian. Allahin (ta‘ala) voimasta astia palasi täynnä hunajaa. Nainen tuli ja kysyi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Mikä on syntini? Miksi et hyväksynyt lahjaani?” Siunattu Profeetta sanoi: ”Olemme hyväksyneet lahjasi. Tämä hunaja, jonka näet, on siunausta (baraka, runsautta), jonka Allah (ta‘ala) on antanut sinulle lahjasi vastineeksi.” Nainen ilahtui ja vei hunajan kotiin. Hän ja hänen lapsensa söivät hunajaa kuukausia, eikä se koskaan vähentynyt. Eräänä päivänä he ajattelematta siirsivät hunajan toiseen astiaan. Kun he söivät sitä siitä astiasta, hunaja loppui pian. He kertoivat tästä Allahin Lähettiläälle, ja hän sanoi: ”Jos hunaja olisi pysynyt siinä astiassa, jonka lähetin takaisin, he olisivat syöneet sitä niin kauan kuin maailma kestää, eikä se olisi koskaan vähentynyt.”

”Oi Hafsa! Abu Bakr ja isäsi tulevat hallitsemaan ummaani.” Hadith as-sharif

26. Abu Huraira kertoo: Menin Allahin Lähettilään luo muutaman taatelin kanssa ja pyysin häntä rukoilemaan, että niissä olisi siunausta. Hän rukoili, että niissä olisi siunausta (baraka), ja sanoi minulle: ”Ota nämä ja laita ne astiaasi. Kun tarvitset taateleita, ota niitä kädelläsi. Älä koskaan käännä astiaa ylösalaisin kaataaksesi niitä!” Pidin taatelipussia mukanani päivät ja yöt ja söin niistä aina ‘Uthmanin (radiyallahu ‘anhu) aikaan asti. Annoin niistä myös niille, jotka olivat kanssani, ja jaoin niitä kourallisittain almuna (sadaqa). Sinä päivänä, jolloin ‘Uthman (radiyallahu ‘anhu) sai marttyyrikuoleman, taatelipussini katosi. 27. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ymmärsi Sulaimanin (‘alaihis-salam) tavoin kaikkien eläinten kieltä. Usein nähtiin eläimiä, jotka tulivat valittamaan hänelle omistajistaan tai muista. Allahin Lähettiläs kertoi näistä seuralaisilleen (Ashab al-kiram). Hunainin sotaretkellä hän sanoi valkoiselle muulille, jonka nimi oli Duldul ja jolla hän ratsasti: ”Polvistu!” Kun Duldul välittömästi polvistui, hän otti maasta kourallisen hiekkaa ja sirotteli sen uskottomien päälle.

28. Eräänä päivänä hän sanoi vaimolleen Hafsalle (radiyallahu ‘anha): ”Abu Bakr ja isäsi tulevat hallitsemaan ummaani.” Näillä sanoilla hän antoi ilouutisen siitä, että Abu Bakrista ja Hafsan isästä ‘Umarista (radiyallahu ‘anhum) tulisi kalifeja.

29. Hän oli määrännyt Abu Hurairan (radiyallahu ‘anhu) vartioimaan taateleita, jotka oli tuotu Medinaan zakatina. Kunnianarvoisa Abu Huraira sai kiinni miehen, joka varasti taateleita. Hän sanoi miehelle vievänsä tämän Allahin Lähettilään luo. Mutta kun mies alkoi anoa sanoen olevansa köyhä ja että hänellä oli suuri perhe elätettävänä, Abu Huraira päästi hänet menemään. Seuraavana päivänä Allahin Lähettiläs kutsui Abu Hurairan ja kysyi häneltä: ”Mitä se mies, jonka päästit menemään eilen illalla, oli tehnyt?” Kun Abu Huraira kertoi tapahtuneesta, hän sanoi: ”Hän petti sinut. Hän tulee takaisin.” Seuraavana yönä mies todella tuli taas ja jäi kiinni. Hän aneli jälleen: ”Allahin tähden, päästä minut”, ja hänet päästettiin taas menemään. Kolmantena yönä, kun hän jäi kiinni, hänen anelunsa eivät enää auttaneet. Silloin hän kokeili toista keinoa: ”Jos päästät minut, opetan sinulle jotain, mistä on sinulle suurta hyötyä”, hän sanoi. Kun Abu Huraira suostui, mies sanoi: ”Jos luet joka ilta ennen nukkumaanmenoa Valtaistuinjakeen (Ayat al-kursi), Allah (ta‘ala) suojelee sinua eikä saatana (shaitan) lähesty sinua”, ja lähti. Seuraavana päivänä, kun Allahin Lähettiläs kysyi Abu Hurairalta, mitä edellisenä yönä oli tapahtunut, tämä kertoi hänelle kaiken. Silloin Mestarimme Profeetta sanoi: ”Tällä kertaa hän puhui totta. Mutta hän on suuri valehtelija. Tiedätkö, kenen kanssa olet puhunut kolmena yönä?” Kun Abu Huraira vastasi: ”Ei, en tiedä”, hän sanoi: ”Se oli saatana (shaitan).”

30. Hän lähetti joukkoja Mu’ta-nimiseen paikkaan taistelemaan Bysantin keisarin armeijoita vastaan. Kolme Profeetan seuralaisista valittua komentajaa (Zaid ibn Haritha, Ja‘far ibn Abi Talib ja Abdullah ibn Rawaha) saivat marttyyrikuoleman toinen toisensa jälkeen. Samaan aikaan Allahin Lähettiläs oli minbarilla Medinassa, ja kun Allah (ta‘ala) näytti hänelle tapahtumat, hän kertoi niistä luonaan olleille. 31. Kun hän lähetti Mu‘az ibn Jabalin (radiyallahu ‘anhu) Jemeniin kuvernööriksi, hän saattoi tätä Medinan laitamille asti, antoi hänelle paljon neuvoja ja sanoi lopuksi: ”Sinä ja minä emme enää tapaa ennen tuomiopäivää.” Mu‘az oli vielä Jemenissä, kun Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) siirtyi Tuonpuoleiseen Medinassa.

32. Kuolinvuoteellaan hän sanoi tyttärelleen Fatimalle: ”Sukulaisistani sinä olet ensimmäinen, joka tulee luokseni.” Kuusi kuukautta myöhemmin Fatima (radiyallahu ‘anha) siirtyi Tuonpuoleiseen. Kukaan muu Profeettamme sukulainen ei kuollut ennen häntä.

33. Hän sanoi Qais ibn Shammasille (radiyallahu ‘anhu): ”Elät kauniin elämän ja kuolet marttyyrina.” Qais sai marttyyrikuoleman Yamamassa taistelussa Musailima al-Kadhdhabia vastaan, kun Abu Bakr (radiyallahu ‘anhu) oli kalifi. Hän ennusti myös kunnianarvoisan ‘Umar al-Faruqin, kunnianarvoisan ‘Uthmanin ja kunnianarvoisan Alin (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in) marttyyrikuoleman. 34. Hän antoi ilouutisen siitä, että Persian shaahin Khosrown ja Bysantin keisarin maat joutuisivat muslimien käsiin ja niiden aarteet käytettäisiin ja jaettaisiin Allahin tiellä. 35. Hän ennusti, että monet hänen ummastaan lähtisivät sotaretkelle meritse ja että Umm Haram -niminen nainen (radiyallahu ‘anha), yksi Profeetan seuralaisista, olisi mukana tällä sotaretkellä. Kunnianarvoisan ‘Uthmanin kalifikaudella muslimit purjehtivat Kyproksen saarelle ja taistelivat siellä. Tämä nainen oli heidän mukanaan, ja hän sai siellä marttyyrikuoleman.4

”Oi Mu‘awiya! Jos joskus tulet hallitsemaan ummaani, palkitse hyviä tekoja tekevät ja anna anteeksi pahoja tekoja tekeville!” Hadith as-sharif

36. Eräänä päivänä Lähettiläs (‘alaihis-salam) istui korkealla paikalla. Hän kääntyi luonaan olevien puoleen ja sanoi: ”Näettekö saman, minkä minä näen? Vannon, että näen fitnoja (levottomuutta, kapinaa, pahuutta), jotka vyöryvät taloihinne ja kaduillenne.” Niinä päivinä, jolloin ‘Uthman (radiyallahu ‘anhu) sai marttyyrikuoleman, ja myöhemmin Yazidin aikana Medinassa puhkesi suuria fitnoja, ja monien ihmisten veri vuodatettiin kaduilla.

37. Eräänä päivänä hän ennusti, että yksi hänen vaimoistaan nousisi kalifia vastaan. Kun Aisha (radiyallahu ‘anha) nauroi näille sanoille, hän sanoi: ”Ya Humaira5! Älä unohda tätä sanaani! Kunpa et vain olisi sinä se nainen!” Sitten hän kääntyi Alin (radiyallahu ‘anhu) puoleen ja sanoi: ”Jos hänen asiansa joskus joutuu sinun käsiisi, kohtele häntä lempeästi!” Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Aisha (radiyallahu ‘anha) taisteli Alia (radiyallahu ‘anhu) vastaan (joka oli silloin kalifi) ja joutui tämän vangiksi. Ali (radiyallahu ‘anhu) osoitti hänelle hyvyyttä ja kunnioitusta ja lähetti hänet Basrasta Medinaan.

38. Hän sanoi kunnianarvoisalle Mu‘awiyalle (radiyallahu ‘anhu): ”Jos joskus tulet hallitsemaan ummaani, palkitse hyviä tekoja tekevät ja anna anteeksi pahoja tekoja tekeville!” Mu‘awiya (radiyallahu ‘anhu) toimi Damaskoksen kuvernöörinä kaksikymmentä vuotta kunnianarvoisan ‘Umarin ja kunnianarvoisan ‘Uthmanin (radiyallahu ‘anhuma) aikana ja myöhemmin kalifina kaksikymmentä vuotta. 39. Eräänä päivänä hän sanoi: ”Mu‘awiyaa ei ikinä voiteta.” Kun Ali (radiyallahu ‘anhu) kuuli tämän hadithin Siffinin taistelun aikana, hän sanoi: ”Jos olisin kuullut tämän aiemmin, en olisi koskaan taistellut Mu‘awiyaa (radiyallahu ‘anhu) vastaan.” 40. Hän sanoi Ammar ibn Yasirille (radiyallahu ‘anhu): ”Sinut surmaavat kapinalliset (bughat).” Ja niin Ammar sai marttyyrikuoleman taistellessaan Alin (radiyallahu ‘anhu) rinnalla Mu‘awiyaa (radiyallahu ‘anhu) vastaan. 41. Hän sanoi Hasanista, tyttärensä Fatiman pojasta (radiyallahu ‘anhuma): ”Tämä poikani on hyvyyden (khair) lähde. Allah (ta‘ala) tekee hänestä syyn siihen, että kaksi suurta muslimiarmeijaa tekee rauhan.” Vuosia myöhemmin, kun Hasan oli lähdössä suuren armeijan kanssa taistelemaan Mu‘awiyaa (radiyallahu ‘anhu) vastaan, hän luovutti hänelle oikeutetusti kuuluneen kalifaatin Mu‘awiyalle (radiyallahu ‘anhu) estääkseen fitnan ja muslimien verenvuodatuksen. 42. Abdullah ibn Zubair (radiyallahu ‘anhuma) joi Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) verta, joka oli otettu kuppauksessa (hijama). Tämän nähdessään Mestarimme Profeetta sanoi: ”Tiedätkö, mitä tulet kärsimään ihmisten käsissä? Ja he tulevat kärsimään paljon sinun käsissäsi. Helvetin tuli ei polta sinua.” Kun Abdullah ibn Zubair myöhemmin julistautui kalifiksi Mekassa, Abdulmalik ibn Marwan lähetti Hajjajin suuren armeijan kanssa Damaskoksesta Mekkaan. He saivat Abdullahin kiinni ja surmasivat hänet. 43. Eräänä päivänä hän katsoi Abdullah ibn Abbasin äitiä (radiyallahu ‘anha) ja sanoi: ”Saat pojan. Kun hän syntyy, tuo hänet minulle!” Kun lapsi syntyi, hänet tuotiin Allahin Lähettilään luo. Hän lausui adhanin ja iqaman tämän korviin ja sivelsi siunattua sylkeään tämän suuhun. Hän antoi tälle nimen Abdullah ja antoi hänet äidin syliin. ”Vie kalifien isä mukanasi!” hän sanoi. Kun lapsen isä, kunnianarvoisa Abbas (radiyallahu ‘anhu), kuuli tästä, hän tuli Mestarimme Profeetan luo ja kysyi, miksi hän oli sanonut niin. Profeetta vastasi: ”Kyllä, niin sanoin. Tämä lapsi on kalifien isä. Heidän joukossaan on Saffah, Mahdi ja eräs, joka rukoilee yhdessä Isan (‘alaihis-salam) kanssa.” Abbasidivaltiota hallitsi monta kalifia. Kaikki he polveutuivat Abdullah ibn Abbasista.

44. Eräänä päivänä hän sanoi: ”Ummani keskuuteen ilmestyy monia ihmisiä, joita kutsutaan rafideiksi. He eroavat islamin uskonnosta.”

”Oi Herrani! Tee hänestä (Abdullah ibn Abbasista) syvällinen uskonnon oppinut ja hikmatin (hengellisen viisauden) haltija! Suo hänelle Koraanin tieto!” Hadith as-sharif

45. Hän rukoili monien seuralaistensa puolesta; kaikki hänen rukouksensa hyväksyttiin, ja he näkivät niiden hyödyn. Ali (radiyallahu ‘anhu) kertoo: Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) halusi lähettää minut qadiksi (tuomariksi) Jemeniin. Sanoin: ”Oi Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam)! En osaa toimia qadina.” Hän laittoi siunatun kätensä rinnalleni ja rukoili: ”Oi Herrani! Ilmoita tämän miehen sydämelle se, mikä on oikein. Suo hänelle, että hän puhuu aina totta!” Siitä lähtien ymmärsin heti, kuka luokseni tulleista riitapuolista oli oikeassa, ja tuomitsin aina oikeuden mukaan.

46. Niitä kymmentä ihmistä, joille Allahin Lähettiläs antoi ilouutisen pääsystä Paratiisiin, kutsutaan nimellä ‘Ashara al-mubashshara. Sa‘d ibn Abi Waqqas (radiyallahu ‘anhu) oli yksi heistä. Uhudin taistelussa rakas Profeettamme sanoi hänestä: ”Oi Herrani! Anna hänen nuoltensa osua kohteisiinsa ja hyväksy hänen rukouksensa!” Siitä lähtien Sa‘din jokainen rukous hyväksyttiin, ja jokainen hänen ampumansa nuoli osui viholliseen.

47. Hän laittoi siunatun kätensä setänsä pojan Abdullah ibn Abbasin otsalle ja rukoili: ”Oi Herrani! Tee hänestä syvällinen uskonnon oppinut ja hikmatin (hengellisen viisauden) haltija! Suo hänelle Koraanin tieto!” Siitä lähtien Abdullah ibn Abbas oli aikansa vertaansa vailla oleva oppinut kaikissa tieteissä ja erityisesti tafsirissa (Koraanin jakeiden jumalallisen tarkoituksen, murad al-ilahin, ymmärtämisessä), hadithissa ja fiqhissä. Profeetan seuralaiset (sahaba) ja tabi‘in oppivat häneltä kaiken, mitä halusivat tietää. Hän tuli tunnetuksi nimillä ”Tarjuman al-Qur’an” (Koraanin tulkitsija), ”Bahr al-‘ilm” (tiedon meri) ja ”Ra’is al-mufassirin” (tafsir-oppineiden johtaja). Islamilaiset maat täyttyivät hänen oppilaistaan.6

48. Hän rukoili palvelijansa Anas ibn Malikin (radiyallahu ‘anhu) puolesta: ”Oi Herrani! Anna hänelle paljon omaisuutta ja paljon lapsia, anna hänelle pitkä elämä ja anna hänen syntinsä anteeksi!” Ajan kuluessa Anas ibn Malikin omaisuus kasvoi. Hänen puunsa ja viinitarhansa tuottivat joka vuosi runsaasti hedelmää, ja hänelle syntyi hyvin paljon lapsia. Hän eli satakymmenvuotiaaksi. Elämänsä lopulla hän sanoi: ”Oi Herrani! Olet hyväksynyt ja myöntänyt minulle kolme niistä rukouksista, jotka Rakkaimpasi rukoili puolestani. Miten käy neljännen, syntieni anteeksiannon?” Silloin hän kuuli äänen sanovan: ”Olen hyväksynyt myös neljännen. Olkoon sydämesi levollinen!”

49. Hän rukoili Malik ibn Rabi‘an (radiyallahu ‘anhu) puolesta: ”Olkoot jälkeläisesi siunattuja!” Malikille syntyi kahdeksankymmentä poikaa.

50. Oli kuuluisa runoilija nimeltä Nabigha. Kun hän lausui joitakin runojaan, Allahin Lähettiläs lausui hänelle arabien keskuudessa tunnetun rukouksen: ”Älköön Allah (ta‘ala) antako hampaidesi pudota!” Nabigha eli satavuotiaaksi, ja hänen valkoiset, kirkkaat hampaansa olivat yhä rivissä kuin helmet. 51. Hän rukoili Urwa ibn Ja‘din (radiyallahu ‘anhu) puolesta: ”Oi Herrani! Siunaa hänen kaupankäyntinsä!” Urwa sanoi: ”Siitä lähtien kaikki kaupat, joita tein, tuottivat voittoa. En koskaan kärsinyt tappiota.” 52. Eräänä päivänä hänen tyttärensä Fatima (radiyallahu ‘anha) tuli hänen luokseen. Fatima oli kalpea nälästä. Hän laittoi kätensä tämän rinnalle ja rukoili: ”Oi Herrani, joka ravitset nälkäiset! Älä jätä Muhammadin tytärtä Fatimaa nälkäiseksi!” Fatiman kasvoille palasi heti väri ja elinvoima. Hän ei enää koskaan tuntenut nälkää kuolemaansa asti.

53. Hän rukoili siunausta Abdurrahman ibn Awfille, joka on yksi ‘Ashara al-mubashsharaan kuuluvista. Tämän omaisuus kasvoi niin suureksi, että siitä tuli tarujen aihe.

54. Hän sanoi: ”Jokaisen profeetan rukous hyväksytään. Jokainen profeetta rukoili ummansa puolesta tässä maailmassa. Minä taas rukoilen, että minulle annettaisiin tuomiopäivänä lupa puhua ummani puolesta. Jos Allah suo (insha-Allah), rukoukseni hyväksytään. Puhun kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole monijumalaisia.”

55. Hän meni joihinkin Mekan lähellä oleviin kyliin ja teki kaikkensa, jotta niiden asukkaat tulisivat uskoon. He kieltäytyivät. Hän rukoili, että heitä kohtaisi samanlainen ahdinko kuin nälänhätä, joka koettiin Egyptissä profeetta Yusufin (Joosefin) (‘alaihis-salatu was-salam) aikana. Sinä vuonna siellä oli niin ankara nälänhätä, että ihmiset söivät raatoja. 56. Hänen setänsä Abu Lahabin poika ‘Utaiba oli Allahin Lähettilään (‘alaihis-salatu was-salam) vävy, mutta hän ei uskonut Allahin Lähettilääseen ja tuotti tälle Mestarille (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) suurta surua. Hän erosi vaimostaan Umm Kulthumista, Profeettamme siunatusta tyttärestä. Hän puhui rumia asioita. Allahin Lähettiläs murehti tätä syvästi ja rukoili: ”Oi Herrani! Lähetä hänen kimppuunsa yksi koiristasi!” Kun ‘Utaiba myöhemmin oli kauppamatkalla Damaskokseen, hän nukkui eräänä yönä tovereidensa keskellä. Leijona tuli, haisteli hänen tovereitaan yksitellen ja jätti heidät rauhaan. Kun se tuli ‘Utaiban kohdalle, se tarttui tähän ja repi tämän palasiksi. 57. Eräs mies söi vasemmalla kädellään. Kun Profeetta sanoi hänelle: ”Syö oikealla kädelläsi!”, onneton valehteli, ettei hänen oikea kätensä liikkunut. Allahin Lähettiläs sanoi: ”Älköön oikea kätesi enää liikkuko!”7 Mies ei kuolemaansa asti kyennyt nostamaan oikeaa kättään suulleen.

58. Allahin Lähettiläs lähetti Persian shaahi Khosrow Parvizille kirjeen ja kutsui tämän islamiin. Alhainen Khosrow repi kirjeen palasiksi ja surmasi sen tuoneen lähettilään. Kun Lähettiläs (‘alaihis-salam) kuuli tästä, hän murehti syvästi ja sanoi: ”Oi Herrani! Revi hänen valtakuntansa palasiksi, niin kuin hän repi kirjeeni!” Allahin Lähettilään vielä eläessä Khosrown oma poika Shirawaih surmasi hänet tikarilla. Myöhemmin, ‘Umarin (radiyallahu ‘anhu) kalifikaudella, muslimit valloittivat koko Persian, niin ettei Khosrowsta jäänyt jälkeläisiä eikä valtakuntaa.

”Oi ylevä Profeetta! Allah suojelee sinua ihmisten aiheuttamalta vahingolta.” Pöydän suura, 5:67

59. Kun Lähettiläs (‘alaihis-salam) neuvoi ihmisiä torilla ja kehotti heitä hyvään ja varoitti pahasta (amr bil-ma‘ruf wa nahy ‘anil-munkar), Marwanin isä, alhainen Hakam ibn al-As, kulki Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) perässä ja pilkkasi häntä räpytellen silmiään ja irvistellen. Kun Lähettiläs (‘alaihis-salam) kääntyi ja näki tämän ruman elehdinnän, hän sanoi: ”Pysy sellaisena, miltä näytit!” Ja kuolemaansa asti miehen kasvot ja silmät nykivät. 60. Allah (ta‘ala) suojeli aina Rakkaintaan vaikeuksilta. Abu Jahl oli Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) suurin vihollinen. Eräänä päivänä, kun hän nosti suuren kiven lyödäkseen sillä Profeettaa siunattuun päähän, hän näki käärmeen kummallakin Allahin Lähettilään olkapäällä. Kivi putosi hänen kädestään, ja hän pakeni.

61. Eräänä päivänä Allahin Lähettiläs rukoili kunnioitetun Kaaban (Kaaba al-Mu‘azzama) vieressä, kun alhainen Abu Jahl katsoi tilaisuutensa tulleen ja lähti kävelemään häntä kohti veitsi kädessään. Yhtäkkiä hän kuitenkin pysähtyi kauhuissaan, kääntyi ja pakeni. Kun hänen ystävänsä myöhemmin kysyivät, miksi hän pelästyi niin, hän selitti: ”Näin Muhammadin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ja minun välissäni tulta täynnä olevan kaivannon, ja monet seisoivat siellä odottamassa minua. Jos olisin ottanut askeleenkin, he olisivat tarttuneet minuun ja heittäneet minut tuleen.” Kun muslimit kuulivat tästä ja kysyivät asiasta Allahin Lähettiläältä (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), hän sanoi: ”Allahin (ta‘ala) enkelit olisivat tarttuneet häneen ja repineet hänet palasiksi.”

62. Neljäntenä vuonna hijran jälkeen, kun Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) keskusteli seuralaistensa kanssa juutalaisten linnoituksen muurien juurella Bani Nadirin luona, eräs juutalainen aikoi pudottaa ylhäältä hänen päälleen suuren myllynkiven. Heti kun hän ojensi kätensä kiveä kohti, molemmat hänen kätensä halvaantuivat. 63. Oli yhdeksäs vuosi hijran jälkeen, ja ihmisiä tuli joukoittain kaukaa omaksumaan islamin. Kaksi uskotonta, Amir ja Arbad, sekoittuivat joukkoon. Kun Amir kertoi Allahin Lähettiläälle (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) heidän tulleen uskoon, Arbad hiipi Allahin Lähettilään taakse ja yritti vetää miekkansa tupesta. Mutta hänen kätensä ei totellut. Amir viittoi vastapäätä ikään kuin sanoakseen: ”Mitä odotat?” Silloin Lähettiläs (‘alaihis-salam) sanoi: ”Allah (ta‘ala) on suojellut minua teidän molempien pahuudelta.” Kun nuo kaksi roistoa olivat lähteneet sieltä, Amir kysyi Arbadilta, miksi tämä ei pitänyt sanaansa. Tämä vastasi: ”Mitä olisin voinut tehdä? Yritin monta kertaa vetää miekkani. Joka kerta näin sinut välissämme.” Muutama päivä myöhemmin, kirkkaana päivänä, taivas peittyi yhtäkkiä pilviin, ja salama iski Arbadiin ja hänen kameliinsa ja surmasi heidät.

64. Eräänä päivänä Lähettiläs (‘alaihis-salam) suoritti rukouspesun ja puki jalkaansa toisen mest-jalkineistaan (vedenpitävä jalkine, joka peittää sen jalan osan, jonka peseminen rukouspesussa on fard), ja kun hän ojensi kätensä toista kohti, lintu sieppasi mest-jalkineen ja ravisteli sitä ilmassa. Siitä putosi käärme. Sitten lintu pudotti jalkineen maahan ja lensi tiehensä. Siitä päivästä lähtien on ollut sunna (teko, jota Allah (ta‘ala) ei ole käskenyt mutta jota Profeettamme teki ja suositteli) pudistella kengät ennen niiden jalkaan panemista. 65. Lähettiläs (‘alaihis-salam) oli määrännyt seuralaistensa joukosta vartijoita suojelemaan itseään sotaretkillä ja aavikolla. Kun Pöydän suuran (Surat al-Ma’ida) 67. jae ilmoitettiin, jossa sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”Allah suojelee sinua ihmisten aiheuttamalta vahingolta”, hän luopui vartijoista. Hän kulki yksin vihollisten keskellä ja nukkui yksin tuntematta minkäänlaista pelkoa.

66. Kunnianarvoisa Anas ibn Malik (radiyallahu ‘anhu) kertoo: Allahin Lähettiläällä oli nenäliina, jolla hän pyyhki siunattuja kasvojaan. Hän pyyhki sillä kasvojaan, ja kun se likaantui, hän heitti sen tuleen. Lika paloi, mutta nenäliina ei palanut, vaan siitä tuli puhdas. 67. Hän joi vettä kaivosta nostetusta ämpäristä ja kaatoi sitten loput vedestä takaisin kaivoon. Siitä lähtien kaivosta lähti aina myskin tuoksu. 68. ‘Utba ibn Farqadin (radiyallahu ‘anhu) kehoon puhkesi nokkosihottumaksi (urtikaria) kutsuttu sairaus. Lähettiläs (‘alaihis-salam) riisui hänen vaatteensa, sylkäisi siunattuihin käsiinsä ja hieroi niillä hänen kehoaan. Sairas parantui. Hänen kehonsa tuoksui myskiltä, ja tätä kesti pitkään. 69. Eräänä päivänä Lähettiläs (‘alaihis-salam) suoritti rukousta, kun saatana tuli ja yritti häiritä hänen rukoustaan. Hän tarttui saatanaan siunatuilla käsillään ja päästi sen menemään vasta, kun se lupasi, ettei enää tulisi häiritsemään hänen rukoustaan.

70. Abdullah ibn Ubayy ibn Salul, Medinan tekopyhien (munafiqien) johtaja, kutsui kuolinvuoteellaan Allahin Lähettilään luokseen ja anoi häneltä: ”Tee päälläsi olevasta paidasta minulle käärinliina.” Koska Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) tapana oli antaa, mitä tahansa häneltä pyydettiin, hän antoi tälle paitansa. Abdullah ibn Ubayyn kuoltua hän jopa suoritti tämän hautajaisrukouksen (janaza). Tuhat tekopyhää Medinassa ihastui niin suuresti Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) jalomielisyyteen, että he kaikki tulivat uskoon. 71. Quraishin uskottomista Walid ibn Mughira, As ibn Wa’il, Harith ibn Qais, Aswad ibn Yaghuth ja Aswad ibn Muttalib menivät muita pidemmälle kiusatessaan ja sortaessaan Allahin Lähettilästä (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam). Jibril (‘alaihis-salam) tuli ja toi Hijrin suuran (Surat al-Hijr) 95. jakeen, jossa sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”Me rankaisemme ne, jotka pilkkaavat sinua …”, ja osoitti Walidin jalkaa, toisen kantapäätä, kolmannen nenää, neljännen päätä ja viidennen silmiä. Walidin jalkaan osui nuoli. Koska hän oli hyvin ylpeä, hän piti itselleen alentavana kumartua vetämään nuolta pois. Nuolen kärki tunkeutui kantajänteeseen, ja hän sairastui iskiakseen. Asin kantapäähän tunkeutui syvälle terävä oka, ja kantapää turposi kuin nahkasäkki. Harithin nenä vuoti jatkuvasti verta. Aswad istui iloisena puun alla, kun hän löi päänsä puuhun, ja toinen Aswad sokeutui. Kaikki viisi tuhoutuivat.

72. Medinassa oli Bani Najjarin heimossa kaunis nainen. Eräs jinni oli rakastunut häneen ja kävi jatkuvasti hänen luonaan. Eräänä päivänä, sen jälkeen kun Lähettiläs (‘alaihis-salam) oli muuttanut Medinaan, jinni istui muurilla naisen talon edessä. Nainen tunnisti hänet ja kysyi: ”Miksi et enää käy luonani?” Jinni vastasi: ”Allahin (ta‘ala) Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) on kieltänyt haureuden (zina) ja kaiken, mikä on haram.”

73. Bi’r Ma‘una -nimisessä taistelussa uskottomat rikkoivat lupauksensa ja surmasivat seitsemänkymmentä Profeetan seuralaista yhtä tai kahta lukuun ottamatta. Heidän joukossaan oli Amir ibn Fuhaira (radiyallahu ‘anhu), yksi ensimmäisistä uskovista, Abu Bakrin (radiyallahu ‘anhu) vapauttama entinen orja. Kun Amir ibn Fuhaira (radiyallahu ‘anhu) lävistettiin keihäillä, enkelit nostivat hänet taivaaseen uskottomien silmien edessä. Kun tästä kerrottiin Allahin Lähettiläälle (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), hän sanoi: ”Paratiisin enkelit hautasivat hänet, ja hänen sielunsa nostettiin Paratiisiin.”

74. Sa‘d ibn Mu‘az (radiyallahu ‘anhu) haavoittui Uhudin taistelussa ja kuoli jonkin ajan kuluttua. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kertoi, että seitsemänkymmentä tuhatta enkeliä osallistui hänen hautajaisrukoukseensa. Kun hänen hautaansa kaivettiin, myskin tuoksu levisi kaikkialle. 75. Safina-niminen Profeetan seuralainen, jonka Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) vaimo Umm Salama (radiyallahu ‘anha) oli vapauttanut, ei koskaan jättänyt palvelustaan Allahin Lähettilään luona. Eräällä Bysantin armeijoita vastaan käydyllä sotaretkellä hän erosi joukoista ja joutui uskottomien vangiksi. Hän onnistui pakenemaan ja oli matkalla kotiin, kun hänen eteensä tuli pelottava leijona. Hän sanoi: ”Olen Allahin Lähettilään palvelija”, ja kertoi leijonalle kaiken kokemansa. Leijona hieroi kasvojaan ja silmiään häneen ja alkoi kulkea hänen vierellään. Se pysyi hänen lähellään, ettei vihollinen vahingoittaisi häntä. Kun muslimijoukot tulivat näkyviin, leijona kääntyi ja lähti pois. 76. Jahjah al-Ghifari -niminen mies nousi kapinaan kalifi ‘Uthmania (radiyallahu ‘anhu) vastaan. Hän taittoi polveaan vasten sauvan, jota Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) aina kantoi kädessään. Vuotta myöhemmin hänen polveensa puhkesi pernaruttona tunnettu sairaus, joka aiheutti hänen kuolemansa.

77. Mu‘awiya (radiyallahu ‘anhu) tuli Damaskoksesta Mekkaan pyhiinvaellukselle (hajj). Matkalla hän tuli Medinaan ja halusi viedä Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) minbarin Damaskokseen saadakseen sen siunauksen. Heti kun minbaria hieman liikautettiin paikaltaan, tapahtui auringonpimennys. Kaikkialla tuli niin pimeää, että tähdet tulivat näkyviin taivaalle. Hän luopui toiveestaan. 78. Uhudin taistelussa Abu Katadan (radiyallahu ‘anhu) toinen silmä irtosi kuopastaan ja putosi hänen poskelleen. Hänet tuotiin Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo. Siunatulla kädellään hän asetti silmän takaisin kuoppaansa ja rukoili: ”Oi Herrani! Tee hänen silmästään kaunis!” Tämä Abu Katadan silmä tuli kauniimmaksi kuin toinen ja näki terävämmin kuin toinen. Eräänä päivänä yksi Abu Katadan pojanpojista tuli kalifi ‘Umar ibn Abdul‘azizin luo. Kun kalifi kysyi häneltä, kuka hän oli, tämä lausui säeparin ja kertoi olevansa sen miehen pojanpoika, jonka silmän Allahin Lähettiläs oli siunatulla kädellään asettanut takaisin paikalleen. Kuultuaan säeparin kalifi osoitti hänelle suurta kunnioitusta ja anteliaisuutta. 79. Iyas ibn Salama kertoo: Khaibarin taistelussa Allahin Lähettiläs lähetti minut hakemaan Alia (radiyallahu ‘anhu). Alin silmät olivat kipeät. Talutin häntä kädestä ja toin hänet vaivoin perille. Allahin Lähettiläs sylkäisi siunattuihin sormiinsa ja siveli niillä hellävaraisesti Alin silmiä. Hän antoi tälle lipun (islamin lipun) ja lähetti hänet taistelemaan Khaibarin portille. Ali (radiyallahu ‘anhu) repäisi saranoiltaan portin, jota ei ollut saatu auki pitkään aikaan, ja Profeetan seuralaiset (Ashab al-kiram) astuivat linnoitukseen. 80. Eräänä päivänä Mestarimme Allahin Lähettiläs poikkesi tyttärensä kunnianarvoisan Fatiman kotiin ja kysyi heidän vointiaan. Kunnianarvoisa Fatima vastasi: ”Isä! Lapseni ja minä emme ole syöneet emmekä juoneet mitään kolmeen päivään. Kestämme nälkää. Oma tilani ei ole tärkeä. Mutta Hasanin ja Husainin tila surettaa minua suuresti.” Silloin Mestarimme Maailmojen Johtaja (Sarwar al-‘alam) sanoi: ”Oi Fatima! Rakas tyttäreni! Sinä olet ollut nälkäinen kolme päivää. Minä olen ollut nälkäinen neljä päivää.” Hän oli hyvin surullinen siitä, että hänen siunatut pojanpoikansa kunnianarvoisa Hasan ja kunnianarvoisa Husain olivat nälkäisiä … 81. Kunnianarvoisa Ali lähti tekemään työtä ansaitakseen jotain, jolla voisi ostaa ruokaa siunatuille pojilleen. Kun hän lähti Medinasta, hän näki kyläläisen, joka yritti juottaa kameleitaan kaivolla. Kunnianarvoisa Ali meni tämän luo ja kysyi: ”Oi arabi! Tarvitsetko jonkun juottamaan kamelisi palkkaa vastaan?” Kyläläinen vastasi: ”Kyllä, juuri sellaista olen etsinyt. Jos haluat, tule juottamaan kameleitani! Annan sinulle kolme taatelia jokaisesta ämpärillisestä, jonka nostat.” Kunnianarvoisa Ali suostui ja alkoi nostaa vettä. Kun hän oli nostanut yhdeksän ämpärillistä, köysi katkesi yhtäkkiä, ja ämpäri jäi kaivoon. Tämän nähdessään kyläläinen nousi vihaisena ja – onnettomuudekseen – löi kunnianarvoisaa Alia kädellään kasvoihin. Sitten hän antoi tälle kaksikymmentäneljä taatelia kahdeksasta ämpärillisestä. Kunnianarvoisa Ali pahoitti tästä mielensä ja ojensi kätensä kaivoon. Hän nosti ämpärin ylös, asetti sen kaivon viereen ja lähti. Kyläläinen jähmettyi hämmästyksestä! Kuinka tämän käsi oli voinut yltää noin syvän kaivon pohjalle?! Kuuluiko tämä mies siihen uskontoon, jonka tulosta oli kerrottu? Näiden ajatusten keskellä hämmästynyt kyläläinen sanoi: ”Hänen profeettansa on tosi profeetta. Minä uskon!” Hän katui hetki sitten osoittamaansa röyhkeyttä ja tekemäänsä suurta rikosta. Hän sanoi itselleen: ”Kädet, jotka nousevat tällaista ihmistä vastaan, on katkaistava ja niiden luut murskattava.” Hän otti miekan toiseen käteensä ja iski sillä kaikin voimin ranteeseensa. Hän katkaisi kätensä. Hän tunsi suurta kipua, mutta nyt hänen sydämensä oli levollinen. Hän otti katkaistun kätensä ja meni suoraan Profeetan moskeijaan (Masjid an-Nabawi). Hän kysyi Profeetan seuralaisilta (Ashab al-kiram), missä heidän Profeettansa oli. He kertoivat hänen menneen tyttärensä luo. Hän sai selville kunnianarvoisan Fatiman talon ja meni sinne. Juuri silloin Mestarimme Profeetta oli ottanut pojanpoikansa kunnianarvoisan Hasanin ja kunnianarvoisan Husainin siunatuille polvilleen ja syötti heille tuotuja taateleita. Kun kyläläinen ajatteli tekemänsä virheen suuruutta, hän oli menettää järkensä, ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään kuin lähteestä. Tässä tilassa hän tuli kunnianarvoisan Fatiman talolle ja koputti oveen. Talosta tuli ulos Maailmojen Mestari valoa säteillen kuin aurinko. Heti kun kyläläinen näki hänet, hän aneli: ”Uskon, että olet Allahin Lähettiläs! Kadun tekoani. Anna minulle anteeksi, oi Allahin Lähettiläs!” Kun rakas Profeettamme kysyi: ”Miksi katkaisit kätesi?”, hän vastasi: ”Koska häpesin kantaa tätä kättä, joka löi sinuun uskovia siunattuja kasvoja! … Uhrattakoon henkeni puolestasi, oi Allahin Lähettiläs!” Rakas Profeettamme, armon meri, otti katkaistun käden kyläläiseltä. Hän lausui ”Bismillah ir-Rahman ir-Rahim” ja asetti sen kyläläisen verta vuotavaan ranteeseen. Allahin (ta‘ala) luvalla, Mestarimme Profeetan ihmeenä, käsi palasi ennalleen. Allah (ta‘ala) kykenee kaikkeen; Hän on Kaikkivaltias.