ESIMERKKEJÄ PROFEETTAMME TAVOISTA (SUNNA AZ-ZAWAID)

Puhtaus ja järjestys Profeettamme elämässä

Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) piti puhtautta, järjestelmällisyyttä ja järjestystä hyvin tärkeinä. Hän aloitti mielellään kaiken oikealta puolelta ja teki sen oikealla kädellään.7 Vain käymälän jälkeisessä puhdistautumisessa hän käytti vasenta kättään.

Aina kun se oli mahdollista, hän teki asiat parittoman määrän kertoja. Hän sanoi: ”Sen, jolla on hiukset, tulee pitää niistä hyvää huolta!”

Kerran, kun Profeettamme oli moskeijassa, sisään tuli mies, jonka hiukset ja parta olivat sekaisin. Rakas Profeettamme sanoi: ”Eikö ole ruusuöljyä, jolla hän voisi siistiä hiuksensa?” ja viittasi kädellään, että miehen tuli heti mennä ulos ja siistiä hiuksensa ja partansa. Kun mies oli tehnyt niin ja palannut, Profeettamme sanoi: ”Kumpi on parempi: että joku teistä tulee tänne hiukset ja parta siistittyinä niin kuin tämä vai hiukset ja parta sekaisin kuin shaitan?”

Matkoillakin hänellä oli mukanaan öljyä pullossa. Kun hän öljysi hiuksensa, hän pani ensin päähänsä ohuen kangaspalan ja sen päälle päähineensä. Näin ulkopuolelta ei näkynyt, että hän oli käyttänyt öljyä. Profeettamme kampasi partansa kahdesti päivässä.

Anas ibn Malik kertoi: ”Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) siveli usein ruusuöljyä siunattuihin hiuksiinsa ja kampasi siunatun partansa kostuttamalla sen vedellä.”8 Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) lyhensi siunattua partaansa hieman pituudesta ja sivuilta. Ennen perjantairukoukseen menoa hän lyhensi viiksensä ja leikkasi kyntensä. Hän käski myös muslimeja lyhentämään viiksensä.

Aina kun Profeettamme katsoi peiliin, hän ylisti Allahia (ta‘ala) ja rukoili: ”Oi Allah! Niin kuin olet luonut ulkomuotoni kauniiksi, tee myös luonteeni kauniiksi!”

Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Profeettamme laittoi silmiinsä kohlia kolme kertaa: oikeaan silmäänsä kolmesti ja vasempaan kahdesti. Hän sanoi: ”Laittakaa kohlia silmiinne! Se kirkastaa silmiä ja kasvattaa karvoja (ripsiä).”9

Islamin oppineet ovat todenneet, että miehen on sallittua käyttää kohlia lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta ei koristautumiseen. Sanoja jamal (kauneus) ja zinat (koristautuminen) ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Jamal tarkoittaa rumuuden poistamista, oman arvokkuuden varjelemista ja sitä, että antaa Allahin (ta‘ala) siunausten näkyä kiitollisuudesta Hänelle. Siunausten esittely näyttämisen tai kerskailun vuoksi ei ole jamalia vaan ylpeyttä (kibr). Allahin Lähettiläs piti miswakin (arak-puun oksasta tehty luonnollinen hammasharja) käyttöä hyvin tärkeänä. Hänellä oli se aina mukanaan. Profeettamme sanoi: ”Käyttäkää miswakia, arak-puun oksaa!” Se antaa suulle miellyttävän tuoksun. Profeettamme sanoi: ”Se on minun sunnani ja minua edeltäneiden profeettojen sunna!”

Profeettamme sanoi: ”Ellei se olisi ollut ummalleni raskasta, olisin käskenyt heitä käyttämään miswakia ennen jokaista rukousta!”10 ”Kehotan teitä painokkaasti käyttämään miswakia!”

”Miswak puhdistaa suun ja on Herralleni mieluinen!” Hadith as-sharif

”Miswak puhdistaa suun ja on Herralleni mieluinen!” Kun rakas Profeettamme tuli kotiinsa, hän puhdisti ensimmäiseksi hampaansa miswakilla. Hän ei mennyt nukkumaan ilman, että miswak oli hänen lähellään, ja herättyään hän puhdisti ensimmäiseksi hampaansa miswakilla. Samoin hän teki noustessaan yöllä tahajjud-rukoukseen (rukous, joka suoritetaan, kun kaksi kolmasosaa yöstä on kulunut).11 Äitimme kunnianarvoisa Aisha kertoi: ”Ei ollut yhtään yötä eikä päivää, jolloin Profeetta (‘alaihis-salam) herättyään ei olisi käyttänyt miswakia ennen rukouspesua!” Rakkaan Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) poika Ibrahim menehtyi. Kun häntä haudattiin, yksi hautaan asetetuista savitiilistä jäi vinoon. Profeettamme puuttui asiaan ja suoristi sen. Hän selitti, ettei vinossa oleva tiili hyödyttäisi eikä vahingoittaisi vainajaa, mutta hän ei pitänyt epäjärjestyksestä.

Profeettamme siunattu koti

Kun rakas Profeettamme rakennutti moskeijansa Medinaan, hän rakennutti sen viereen myös kaksi savitiilistä huonetta ja kattoi ne taatelipalmun rungoilla ja oksilla. Moskeijaa (Masjid ash-sharif) rakennettaessa rakennettiin yksi huone Aishalle ja toinen Sawdalle (radiyallahu ‘anhuma). Äitimme Aishan huoneen ovi avautui moskeijaan johtavalle polulle. Äitimme Sawdalle rakennetun huoneen ovi avautui kohti Al ‘Uthmanin porttia, joka oli moskeijan kolmas portti. Kun Profeettamme (‘alaihis-salam) avioitui seuraavien vaimojensa kanssa, huoneiden määrä kasvoi yhdeksään. Ne rakennettiin Aishan huoneen ja qiblan (rukoussuunnan) väliin. Osa huoneista oli savitiilistä, osa kivestä. Osa rakennettiin taatelipalmun oksista (Bagdadin tyyliin) ja rapattiin savilaastilla, ja katot tehtiin taatelipalmun oksista. Hasan ibn Abi’l-Hasan (radiyallahu ‘anhu) kertoo: ”Kun olin nuorukainen, menin Allahin Lähettilään kotiin, ja kättäni ojentamalla yletyin koskettamaan kattoa. Allahin Lähettilään huoneen katto oli vain karvakangas, joka oli pingotettu sypressin- tai katajanrungon päälle.”

Imaami al-Bukharin mukaan ”Allahin Lähettilään kodin ovessa ei ollut kolkutinta, joten oveen koputettiin jousen päädyllä”. Muhammad ibn Hilal ja Ata al-Khorasani olivat nähneet Profeettamme vaimojen huoneet ja kertoivat, että ne oli tehty taatelipalmun oksista ja että ovina oli mustasta karvasta tehdyt verhot. Dawud ibn Qaisin oman näkemän mukaan kunkin huoneen leveys ovesta sivuseiniin oli noin 6–7 zira‘ta12 (3–3,5 m) ja sisäpituus noin 10 zira‘ta (4,8 m). (Yksi zira‘ on 48 cm.)

Sinä päivänä, jona Medinassa luettiin kalifi Abdulmalikin kirje, jonka mukaan Mestarimme Profeetan vaimojen huoneet oli määrä pakkolunastaa ja liittää moskeijaan, monet eivät voineet pidätellä kyyneliään, ja Medinan asukkaat itkivät kuin sinä päivänä, jona Profeettamme palasi Herransa luo.13

Sa‘id ibn Musayyab ilmaisi surunsa sanomalla: ”Vannon Allahin kautta, kuinka toivoisinkaan, että ne olisi jätetty sellaisiksi kuin ne olivat! Silloin Medinan nuoret ja kaupunkiin muualta tulevat näkisivät, mihin Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) tyytyi elämässään, eivätkä ihmiset tavoittelisi suurta omaisuutta eivätkä kerskailisi sillä.”

Profeettamme kotona

Kunnianarvoisa Husain kertoo: ”Kysyin isältäni, mitä Mestarimme Profeetta teki kotona. Isäni vastasi näin: Siitä hetkestä, kun Mestarimme Profeetta astui kotiinsa, hän jakoi aikansa kolmeen osaan: Allahin palvomiseen, perheen asioihin ja omiin asioihinsa. Itselleen varaamansa ajan hän jakoi itsensä ja ihmisten kesken. Tuona aikana hänen luokseen tulivat vain huomattavimmat seuralaiset. Heidän kauttaan hän välitti uskonnollisia asioita ihmisille, eikä hän koskaan pitänyt itsellään mitään, mikä koski ihmisiä. Mestarimme Profeetan tapana oli jakaa ummalleen kuuluva aika hyveellisten ihmisten kesken heidän uskonnollisen ansioituneisuutensa mukaan ja kutsua heidät luokseen sen mukaisesti. Joillakin heistä oli yksi asia, toisilla kaksi ja joillakin useampia. Mestarimme Profeetta hoiti heidän uskonnolliset asiansa, antoi tarvittavat vastaukset heidän kysymyksiinsä ja sanoi sitten: ’Ne, jotka ovat täällä, välittäkööt tämän niille, jotka eivät ole täällä! Tuokaa minulle niiden asiat, jotka eivät itse pääse tuomaan niitä. Totisesti, tuomiopäivänä Allah tekee Sirat-sillalla lujiksi niiden jalat, jotka tuovat esiin niiden asiat, jotka eivät itse voi tuoda niitä esiin!’

Mestarimme Profeetan läsnä ollessa ei mainittu eikä otettu puheeksi mitään muuta. Hän ei itsekään ottanut keneltäkään vastaan mitään muuta. Ne, jotka tulivat Mestarimme Profeetan luo, tulivat tiedon etsijöinä ja lähtivät suurina oppineina: he olivat maistaneet tiedon suloisuuden ja tulivat muille oppaiksi siihen.”

Profeettamme kodin ulkopuolella

Kunnianarvoisa Husain kertoo: kysyin isältäni, millainen Mestarimme Profeetta oli kodin ulkopuolella. Hän kertoi näin:

Maailmojen Johtaja ei puhunut kodin ulkopuolella turhia. Hän puhui vain silloin, kun hänen sanoistaan oli hyötyä muslimeille, kun ne lähensivät heitä toisiinsa ja poistivat heidän väliltään eripuraa ja kylmyyttä. Hän kunnioitti jokaisen heimon hyvätapaisinta ihmistä ja teki hänestä heimonsa johtajan.14 Hän suojeli ihmisiä pahoilta ihmisiltä ja pahuudelta ja varoi itsekin joutumasta sellaisiin tilanteisiin. Hän ei koskaan kätkenyt keneltäkään hymyileviä kasvojaan eikä kaunista luonnettaan.

”En syö nojaten johonkin.” Hadith as-sharif

Jos hän ei nähnyt seuralaisiaan, hän etsi heitä ja kysyi, mitä heidän keskuudessaan oli tapahtunut. Hän kehui ja vahvisti hyvää sekä moitti ja heikensi pahaa. Kaikki, mitä hän teki, oli kohtuullista ja ristiriidatonta. Hän ei koskaan lakannut varoittamasta muslimeja, koska pelkäsi heidän vajoavan välinpitämättömyyteen (ghaflat). Hän oli kaikissa tiloissaan tasainen ja kohtuullinen. Mestarimme Allahin Lähettiläällä oli täydellinen taipumus ja kyky palvontaan ja kuuliaisuuteen. Hän ei koskaan polkenut oikeutta eikä laiminlyönyt sen toteuttamista. Hänen lähellään olleet olivat ihmisistä parhaita.

Hänen silmissään seuralaisista ylhäisin oli se, jonka neuvot olivat kaikkein kattavimmat, ja korkein asema oli sillä, joka auttoi tarvitsevia parhaiten ja teki heille eniten hyvää. Maailmojen Johtaja ei koskaan istuutunut eikä noussut mainitsematta Allahin nimeä.

Hän ei varannut itselleen paikkaa kokoontumisissa ja kielsi tekemästä niin. Missä tahansa hän tapasikin istuvan ihmisjoukon, hän ei istuutunut arvokkaimmalle paikalle, vaan istui joukon laitaan ja käski muslimeja tekemään samoin.

Hän antoi huomiotaan jokaiselle, joka istui hänen kanssaan, ja kohteli heitä niin, että jokainen ajatteli, ettei kukaan ollut Allahin Lähettilään silmissä häntä arvokkaampi. Hän kesti kaiken niiltä, jotka istuivat hänen seurassaan tai tulivat asioineen, kunnes he lähtivät.15

Kun joku pyysi häneltä jotakin, hän ei torjunut pyyntöä: hän joko antoi sen, mitä pyydettiin, tai lähetti pyytäjän pois suloisin ja lempein sanoin. Hänen kaunis luonteensa oli niin avara, että siihen mahtuivat kaikki ihmiset. Hänestä oli tullut heille lempeä isä. Hänen silmissään kaikki olivat oikeuksiltaan tasavertaisia. Mestarimme Profeetan seura oli tiedon, ujouden, kärsivällisyyden ja luotettavuuden seuraa.

Hänen läsnä ollessaan kukaan ei korottanut ääntään, kukaan ei syyttänyt toista eikä kukaan paljastanut toisen vikoja tai virheitä. Maailmojen Johtajan seurassa olleet olivat kaikki toistensa vertaisia, ja heidän paremmuutensa toisiinsa nähden oli vain jumalanpelossa (taqwa) eli siinä, kuinka hyvin he välttivät kiellettyä. He olivat kaikki nöyriä. He kunnioittivat vanhempia ja osoittivat nuoremmille myötätuntoa ja armeliaisuutta. He asettivat tarvitsevat muiden edelle ja yrittivät täyttää heidän tarpeensa. He suojelivat muukalaisia ja kaukana kotoaan olevia ja pitivät heistä huolta. Mestarimme Profeetta oli aina hymyilevä ja lempeäluonteinen. Hän oli hyvin suojelevainen ja anteeksiantavainen. Hän ei ollut kovasydäminen. Hän ei riidellyt kenenkään kanssa. Hän ei koskaan huutanut eikä sanonut rumia sanoja. Hän ei koskaan moittinut ketään. Hän ei ollut saita. Hän ummisti silmänsä siltä, mistä ei pitänyt. Hän ei vienyt toivoa toiveikkaalta eikä näyttänyt tyytymättömyyttään mihinkään.

Mestarimme Allahin Lähettiläs varoi kolmea asiaa:

- väittelyä ihmisten kanssa,

- liiallista puhumista,

- hyödyttömiin ja turhiin asioihin puuttumista.

Kolmessa asiassa hän antoi ihmisten olla rauhassa:

- Hän ei koskaan syyttänyt eikä moittinut ketään, ei päin naamaa eikä selän takana.

- Hän ei koskaan urkkinut kenenkään häpeällisiä tekoja tai virheitä.

- Hän ei koskaan sanonut kenellekään mitään, mistä ei olisi ollut tälle palkkiota (thawab) tai hyötyä.

Kun Mestarimme Profeetta puhui, hänen luonaan olevat olivat hiljaa ja liikkumatta, kuin linnut olisivat laskeutuneet heidän päänsä päälle, kunnes hän lopetti puheensa; vasta sitten he sanoivat, mitä heillä oli sanottavaa, mutta he eivät koskaan väitelleet eivätkä kiistelleet hänen läsnä ollessaan. Kun joku puhui Mestarimme Allahin Lähettilään kanssa, muut olivat hiljaa, kunnes tämä oli puhunut loppuun. Mestarimme Allahin Lähettilään silmissä ensimmäisenä ja viimeisenä puhuneiden välillä ei ollut eroa. Jos hänen seurassaan olevat nauroivat jollekin, hänkin nauroi. Jos he hämmästelivät jotakin, hänkin hämmästeli sitä. Hän kesti luokseen tulevien muukalaisten ja matkalaisten sanojen ja kysymysten epäkohteliaisuuden ja töykeyden, jotta hänen seuralaisensa käyttäytyisivät hänen tavallaan. Mestarimme Profeetta sanoi: ”Kun näette jonkun tarpeessa olevan ihmisen pyytävän sitä, mitä hän tarvitsee, auttakaa häntä saamaan se!”

Mestarimme Profeetta ei hyväksynyt todellisuutta vastaamatonta ylistystä. Hän ei keskeyttänyt kenenkään puhetta, ellei puhuja loukannut jonkun toisen oikeutta. Kun joku loukkasi toisen oikeutta, hän joko keskeytti tämän ja kielsi häntä tekemästä niin tai nousi ja poistui paikalta. Maailmojen Johtajan vaikeneminen perustui neljään asiaan: lempeyteen (hilm) (sävyisyyteen ja kohtuullisuuteen), varovaisuuteen (hazar), arviointiin (taqdir) ja syvälliseen pohdintaan (tafakkur) (omien syntien ja ympäristön pohtimiseen sekä opin ottamiseen siitä, mitä Allah (ta‘ala) on luonut). Hänen arviointinsa (taqdir) näkyi siinä, että hän katsoi kaikkia ihmisiä ja kuunteli heitä tasapuolisesti. Hänen pohdintansa (tafakkur) näkyi siinä, että hän mietti tämän maailman ja Tuonpuoleisen asioita.

Hänessä yhdistyivät lempeys ja kärsivällisyys. Mikään tämän maailman asia ei koskaan suututtanut häntä. Varovaisuuden (hazar) osalta hänessä yhdistyi neljä ominaisuutta:

- Hän valitsi parhaan, jotta sitä seurattaisiin.

- Hän jätti rumat asiat, jotta niitä vältettäisiin.

- Hän käytti harkintakykynsä siihen, mikä hyödyttäisi hänen ummaansa.

- Hän käytti koko intonsa siihen, mikä tuottaisi hänen ummalleen onnea tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa.

Maailmojen Johtaja ei koskaan sanonut kenellekään: ”Ei!” Kun häntä pyydettiin tekemään jotain, mitä hän halusi tehdä, hän sanoi: ”Mielelläni!” Kun häntä pyydettiin tekemään jotain, mitä hän ei halunnut tehdä, hän vaikeni, ja hänen vaikenemisestaan ymmärrettiin, ettei hän halunnut tehdä sitä. Hän ponnisteli jokaisen ihmisen onnen puolesta tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa. Erään sotaretken aikana, kun häntä pyydettiin rukoilemaan uskottomien tuhoa, hän sanoi:

”Minua ei ole lähetetty kiroamaan eikä siksi, että ihmiset kärsisivät rangaistusta. Minut on lähetetty tekemään hyvää kaikille ja jotta ihmiset saisivat rauhan.”

”Kun kaksi muslimia kohtaa ja he tervehtivät toisiaan (salam) ja kättelevät (musafaha), heille annetaan anteeksi ennen kuin he eroavat!” Hadith as-sharif

Profeettojen suuran 107. jakeessa sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammad, vain armoksi ja hyväksi maailmoille.” Siksi hän ponnisteli aina kaikkien hyväksi. Anas ibn Malikin kertoman mukaan Mestarimme Profeetta kätteli (musafaha)16 jokaista, jonka kohtasi, eikä hän vetänyt kättään pois ennen kuin toinen veti omansa, eikä hän kääntänyt kasvojaan pois ennen kuin toinen käänsi omansa.

Anas ibn Malik kertoi myös: ”Kysyimme Mestariltamme: ’Oi Allahin Lähettiläs! Pitäisikö meidän kumartaa toisillemme?’ Hän vastasi: ’Ei!’ Sitten kysyimme: ’Pitäisikö meidän syleillä toisiamme?’ Hän vastasi: ’Ei! Vaan kätelkää!’”17

Kunnianarvoisa Bara ibn Azib kertoo Mestarimme Profeetan sanoneen: ”Kun kaksi muslimia kohtaa ja he tervehtivät toisiaan (salam) ja kättelevät, heille annetaan anteeksi jo ennen kuin he eroavat toisistaan!”

Maailmojen Johtaja oli aina mietteliäs. Hänen hiljaiset hetkensä olivat pidempiä kuin hetket, jolloin hän puhui. Allahin Lähettiläs ei puhunut turhia. Hän mainitsi Allahin nimen sekä aloittaessaan että lopettaessaan puheensa.

Hän puhui lyhyesti ja ytimekkäästi. Allahin Lähettilään sanat olivat aina tosia ja osuvia. Puhuessaan Allahin Lähettiläs ei käyttänyt liikaa eikä liian vähän sanoja. Hän ei koskaan loukannut kenenkään sydäntä eikä katsonut ketään alentavasti.

Mestarimme Allahin Lähettiläs ei koskaan suuttunut tämän maailman tai maallisten asioiden vuoksi. Mutta kun joku yritti loukata jonkun oikeutta, mikään ei laantunut hänen suuttumustaan ennen kuin oikeus toteutui.

Hän ei koskaan suuttunut eikä kostanut omasta puolestaan. Kun hän osoitti jotakin, hän osoitti koko kädellään eikä pelkällä sormellaan. Kun hän hämmästyi tai yllättyi, hän käänsi kätensä toisin päin: jos kämmen oli kohti taivasta, hän käänsi sen kohti maata, ja jos kämmen oli kohti maata, hän käänsi sen kohti taivasta. Puhuessaan hän elehti ja napautti siunatun oikean kämmenensä vasemman peukalonsa sisäpuoleen. Kun hän suuttui, hän luopui suuttumuksestaan heti eikä näyttänyt sitä. Kun hän oli iloinen ja helpottunut, hän sulki siunatut silmänsä. Hänen naurunsa oli enintään hymy. Kun hän hymyili, hänen siunatut hampaansa näkyivät kuin helmet.18

Hyvää tehdessään hän aloitti oikealta,
rukouspesussa ja pukeutuessa oikealta aloitti hän, tuo anteliaisuuden lähde.
Oikealle kyljelleen hän asettui, kasvot kohti qiblaa,
joka hengenvedolla näkymättömässä maailmassa kulki hän, tuo anteliaisuuden lähde.

Vuode ja tyyny nahkaa, täytteenä kuitua,
yöllä levolle käydessään vähän nukkui hän, tuo valpas anteliaisuuden lähde.
Silmät nukkuivat, mutta sydän valvoi Ystävänsä luona,
ikuisuudesta asti Hänen kauneuttaan ihaili hän, tuo anteliaisuuden lähde.

Näin Profeettamme kävi levolle ja nukkui

Kun Mestarimme Profeetta halusi nukkua vuoteellaan, hän asettui oikealle kyljelleen, oikea kätensä oikean poskensa alla, ja rukoili näin: ”Oi Allah! Antauduin Sinulle. Käänsin kasvoni Sinua kohti. Uskon asiani Sinun haltuusi. Nojaan selkäni Sinuun (turvaan Sinuun). Pelkään Sinun rangaistustasi ja toivon Sinun armoasi. Ei ole muuta turvapaikkaa kuin Sinun armosi, eikä ole muuta, miltä suojautua, kuin Sinun rangaistuksesi.

Vain Sinun armostasi voi hakea turvaa, ja vain Sinun armosi kautta voi pelastua. Uskon Kirjaasi, jonka lähetit, ja profeettaasi, jonka lähetit.

Oi Herrani! Sinun nimessäsi käyn levolle. Jos otat sieluni ja pidät sen, kohtele sitä armollasi! Jos päästät sen, suojele sitä, niin kuin suojelet hurskaita palvelijoitasi!

Oi Allah! Sinun nimessäsi kuolen ja Sinun nimessäsi herään henkiin. Oi Allah, joka ruokit meidät, annat meille juotavaa, täytät jokaisen tarpeemme ja annat meille suojan ja turvan! Ylistän Sinua lukemattomia kertoja. Monella ei ole ketään, joka täyttäisi heidän tarpeensa, eikä ketään, joka antaisi heille suojan! Oi Allah! Suojele minua rangaistukseltasi sinä päivänä, jona kokoat palvelijasi eteesi! Oi Allah! Sinä olet Ensimmäinen! Mitään ei ollut ennen Sinua! Sinä olet Viimeinen! Mitään ei ole Sinun jälkeesi! Sinä olet Ilmeinen! Mitään muuta ei ole kuin Sinä!”

Herätessään hän rukoili näin: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä! Ylistän Sinua ja julistan Sinut vapaaksi kaikesta puutteesta. Oi Allah! Pyydän Sinulta syntieni anteeksiantoa ja armoasi.

Ylistys Allahille, joka herätti meidät henkiin kuoleman jälkeen. Tuomiopäivänä me palaamme Hänen luokseen.”19 Sitten hän rukoili: ”Oi Allah! Lisää tietoani! Älä anna sydämeni poiketa sen jälkeen, kun olet näyttänyt minulle oikean tien! Suo minulle armoa ylhäisestä läsnäolostasi! Sillä Sinä olet se, joka antaa kaikkein eniten anteeksi!” Kunnianarvoisa Bara ibn Azib kertoo: Maailmojen Johtaja sanoi minulle:

”Kun menet nukkumaan, tee rukouspesu niin kuin rukousta varten! Käy sitten oikealle kyljellesi ja sano: ’Oi Allah! Antauduin Sinulle. Käänsin kasvoni Sinua kohti. Uskon asiani Sinun haltuusi. Nojaan selkäni Sinuun (turvaan Sinuun). Pelkään Sinun rangaistustasi ja toivon Sinun armoasi. Ei ole muuta turvapaikkaa kuin Sinun armosi, eikä ole muuta, miltä suojautua, kuin Sinun rangaistuksesi. Vain Sinun armostasi voi hakea turvaa, ja vain Sinun armosi kautta voi pelastua. Uskon Kirjaasi, jonka lähetit, ja Profeettaasi, jonka lähetit.’ Jos kuolet sinä yönä, kuolet islamin luonnollisessa tilassa (fitrat). Joka lausuu tämän ja kuolee sinä yönä, kuolee islamin luonnollisessa tilassa!”

”Omaksukaa Allahin (ta‘ala) kaltainen luonne!” Hadith as-sharif

Mestarimme Profeetta sanoi: ”Kun joku teistä nousee yöllä vuoteestaan ja palaa sitten sinne, pudistelkoon hän vuodettaan kolme kertaa. Sillä kukaan ei voi tietää, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja mitä vuoteelle on tullut ja asettunut.” Abdullah ibn Tahfa (radiyallahu ‘anhu), yksi Suffan väestä (Ashab as-Suffa)20, kertoi: ”Nukuin moskeijassa aamunkoitteessa ennen aamurukousta vatsallani eli kasvot alaspäin, kun joku kosketti minua jalallaan.

– ’Kuka tämä on?’ hän kysyi.

– ’Olen Abdullah ibn Tahfa’, sanoin.

Ja silloin näin, että hän oli Maailmojen Johtaja! Kokosin itseni heti.

– ’Tämä on makuuasento, josta Kaikkivaltias Allah pitää kaikkein vähiten!’ hän sanoi.”21 Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ei koskaan astunut maan päällä ilman rukouspesua.

Koskaan ei nähty, ettei Mestarimme Allahin Lähettiläs olisi tehnyt rukouspesua käytyään käymälässä.

Näin Profeettamme käveli

Kunnianarvoisa Hind ibn Abi Hala kertoi näin: ”Kävellessään Maailmojen Johtaja nosti jalkansa tarmokkaasti maasta. Hän ei keinunut puolelta toiselle. Hän otti pitkiä askelia ja kumartui hieman eteenpäin, aivan kuin olisi laskeutunut alas korkealta paikalta, ja käveli rauhallisesti, arvokkaasti ja kiirehtimättä.

Kun hän halusi katsoa johonkin suuntaan, hän kääntyi sinne koko kehollaan. Hän ei katsellut ympärilleen ilman syytä.

Hän katsoi pidempään maahan kuin taivaalle.

Maahankin hän katsoi vain silmäkulmallaan. Hän käveli seuralaistensa takana.

Kun hän kohtasi jonkun, hän tervehti (salam) aina ensimmäisenä.”

Kunnianarvoisa Abu Huraira kertoo näin: ”En ole koskaan nähnyt ketään, joka olisi kävellyt nopeammin kuin Maailmojen Johtaja. Kun hän käveli, oli kuin maa olisi kääriytynyt kokoon hänen jalkojensa alla! Me ponnistelimme kaikin voimin ja kiirehdimme, jotta emme jäisi hänestä jälkeen. Maailmojen Johtajan ei kuitenkaan tarvinnut kävellessään lainkaan ponnistella.”22

Näin Profeettamme istui

Useimmiten hän istui polvillaan. Hänen kerrotaan istuneen myös qurfusa-asennossa eli polvet koholla ja kädet polvien ympärillä.23 Koskaan ei nähty hänen ojentavan jalkojaan seurassaan olevia kohti. Yleensä hän istui kasvot qiblaan päin. Usein hän levitti selässään olleen viittansa (aba) luokseen tulleiden vieraiden alle ja pyysi heitä istumaan sen päälle. Joskus hän antoi vieraille oman tyynynsäkin. Hanzala ibn Hizyam kertoi: ”Menin Mestarimme Profeetan luo ja näin hänen istuvan jalat ristissä.” Jabir ibn Samuran mukaan Mestarimme Profeetta istui aamurukouksen jälkeen jalat ristissä rukouspaikallaan auringonnousuun asti.

Sharid ibn Suwaid kertoi: ”Maailmankaikkeuden Johtaja tuli luokseni. Istuin silloin vasen käsi selkäni takana ja nojasin kämmeneni sisäpuoleen. Silloin Mestarimme Profeetta sanoi minulle: ’Istutko niin kuin ne, jotka joutuivat Allahin (ta‘ala) vihan alaisiksi (juutalaiset)?’”24 Abu Juhaifa kertoo: ”Maailmojen Johtaja sanoi: ’En syö nojaten johonkin.’”25

Jalat ristissä hän istui, polvillaan tai polvet koholla,
hyviä tapoja (adab) julki ja salaa täynnä oli hän, tuo anteliaisuuden lähde.
Kolmella sormella hän söi ja nuoli ne maistellen,
kolmella kulauksella vettä joi hän, tuo anteliaisuuden lähde.
Hunajasta, halvasta, kurpitsasta, etikasta ja tharidista hän piti,
mutta ohraleipääkään kylliksi koskaan ei syönyt hän, tuo anteliaisuuden lähde.
Nälissään hän joskus vatsaansa kiven sitoi,
”ettei sydämeni horju”, niin sanoi hän, tuo anteliaisuuden lähde.
Kuukausiin ei hänen siunatussa kodissaan ruoanlaittotulta sytytetty,
taateleita ja granaattiomenia tyytyväisenä söi hän, tuo anteliaisuuden lähde.

Profeettamme ruokailutavat

Mestarimme Profeetta sanoi:

”Ruoan siunaus on siinä, että ennen ateriaa tehdään rukouspesu ja aterian jälkeen pestään kädet!”26

”Jos jotakin tapahtuu sille, joka menee nukkumaan pesemättä käsistään lihan tai öljyn hajua ja rasvaa, älköön hän syyttäkö siitä ketään muuta kuin itseään!” ”Ruoan siunaus on sen keskellä! Kun joku teistä syö, älköön hän syökö astian keskeltä vaan reunalta, sillä siunaus laskeutuu ruoan keskelle!” Äitimme kunnianarvoisa Aisha (radiyallahu ‘anha) kertoi: ”Maailmojen Johtaja sanoi: ’Kun joku teistä alkaa syödä, sanokoon hän Bismillah ir-Rahman ir-Rahim ja mainitkoon Kaikkivaltiaan Allahin nimen. Jos hän unohtaa sanoa sen ennen kuin alkaa syödä, sanokoon hän: Bismillah ir-Rahman ir-Rahim aterian alulle ja lopulle!’”27

Umayya ibn Makhshi kertoi: Eräs mies söi sanomatta basmalaa.

Mestarimme Profeetta huomasi, ettei hän ollut sanonut basmalaa, ja sanoi: ”Sano tämän aterian alulle ja lopulle: Bismillah ir-Rahman ir-Rahim!” Kun mies sanoi: ”Bismillah ir-Rahman ir-Rahim”, Mestarimme Profeetta hymyili ja sanoi: ”Shaitan söi kanssasi. Kun mainitsit Kaikkivaltiaan Allahin nimen, shaitan oksensi kaiken, mitä sen vatsassa oli!”

Abdullah ibn ‘Umar kertoi Mestarimme Profeetan sanoneen: ”Kun joku teistä syö, syököön hän oikealla kädellään. Ja kun hän juo, juokoon hän oikealla kädellään, sillä shaitan syö vasemmalla kädellään ja juo vasemmalla kädellään!”28

”Kun joku teistä syö, syököön hän oikealla kädellään. Kun hän juo jotakin, juokoon hän oikealla kädellään. Sillä shaitan syö vasemmalla kädellään ja juo vasemmalla kädellään!” Hadith as-sharif

Salama ibn Akwa kertoi isältään: Kun Mestarimme Profeetta näki Ashja-heimoon kuuluvan Busr ibn Ra‘i al-‘Ir -nimisen miehen syövän vasemmalla kädellään hänen läsnä ollessaan, hän sanoi tälle: ”Syö oikealla kädelläsi!” Mies valehteli: ”En pysty siihen, en voi syödä oikealla kädelläni!” Silloin Mestarimme Profeetta sanoi: ”Olkoon niin, ettet pysty! Vain hänen ylimielisyytensä ja ylpeytensä estävät häntä syömästä oikealla kädellään!” Siitä lähtien mies ei enää kyennyt nostamaan kättään suulleen!29 Mestarimme Profeetta sanoi: ”Allah, Mahtava ja Ylhäinen (al-Aziz al-Jalil), on totisesti tyytyväinen palvelijaansa, joka syötyään jotain syötävää tai juotuaan jotain juotavaa ylistää Häntä.”

Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) istui maassa ja söi ateriansa maassa istuen. Hän sanoi: ”Istun kuin Allahin palvelija ja syön kuin Allahin palvelija. Olen vain palvelija! Joka kääntyy pois sunnastani, ei kuulu minuun!”30

‘Umar ibn Abi Salama kertoo: ”Olin lapsena Maailmojen Johtajan huolenpidossa. Syödessäni käteni kulki pitkin lautasta. Maailmojen Johtaja sanoi minulle: ’Poikani! Sano basmala. Syö oikealla kädelläsi! Syö edestäsi!’31 Siitä lähtien söin aina niin kuin hän oli sanonut.” Mestarimme Profeetta ei koskaan halveksinut eikä moittinut mitään ruokaa. Hän ei kehunut ruokaa siksi, että piti siitä, eikä moittinut ruokaa siksi, ettei pitänyt siitä. Jos hän halusi ruokaa, hän söi sitä; jos ei halunnut, hän jätti sen syömättä ja oli hiljaa. Hän kunnioitti pienintäkin siunausta eikä koskaan väheksynyt yhtäkään siunausta. Mestarimme Allahin Lähettiläs ei sanonut: ”Laittakaa tätä tai laittakaa tuota ruokaa.” Hän söi sitä, mitä oli saatavilla. Äitimme Aisha kertoi: Mestarimme Profeetta tuli luokseni ja kysyi: ”Onko sinulla mitään syötävää?” Minä sanoin: ”Ei ole!” Silloin hän sanoi: ”Sitten paastoan!”32 Äitimme Aisha kertoo: ”Siitä lähtien, kun Mestarimme Profeetta tuli Medinaan, aina siihen asti, kun hän palasi Herransa luo, hänen perheensä ei koskaan syönyt vatsaansa täyteen vehnäleipää kolmena yönä peräkkäin.33 Useimmiten he söivät ohraleipää ja taateleita, eikä niitäkään paljon. Mestarimme Profeetan vatsassa ei ollut samana päivänä kahta eri ruokaa: hän ei syönyt vatsaansa täyteen leipää, jos oli syönyt kylliksi taateleita, eikä taateleita, jos oli syönyt kylliksi leipää! Ja tämä saa minut itkemään!”34

Mestarimme Allahin Lähettiläs piti halvasta ja hunajasta, leipä- ja taatelitharidista35 sekä kasvisruoista. Kun Mestarillemme tuotiin ja tarjottiin maitoa, hän sanoi: ”Maidossa on kaksi siunausta.”36

Abdullah ibn Abbas kertoo: Menin Khalid ibn Walidin kanssa Maailmojen Johtajan seurassa tätini Maimuna bint Harithin kotiin. Tätini kysyi: ”Saanko tarjota teille maitoa?”

Maailmojen Johtaja sanoi: ”Mielelläni!” Tätini meni ja toi maitoa astiassa. Maailmojen Johtaja otti sen ja joi siitä. Minä olin Mestarimme oikealla puolella ja Khalid ibn Walid vasemmalla. Allahin Lähettiläs antoi astiaan jääneen maidon minulle ja sanoi: ”Juo. Jos haluat, voit tarjota sen ensin Khalidille!”

Sanoin: ”En koskaan asettaisi ketään itseni edelle, kun on kyse sinulta jääneestä juomasta!” Silloin Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi:

”Se, jota Allah (ta‘ala) ruokkii, sanokoon: Allahumma barik lana fihi wa at‘imna khairan minhu (Oi Allah! Siunaa meille tämä ruoka ja suo meidän syödä vielä parempaa kuin tämä)!

Se, jonka Allah (ta‘ala) antaa juoda maitoa, sanokoon: Allahumma barik lana fihi wa zidna minhu (Oi Allah! Siunaa meille tämä maito ja anna meille sitä lisää). Sillä mikään muu kuin maito ei korvaa sekä ruokaa että juomaa.”37

Kun Medinan muslimit näkivät ensimmäisen taatelisadon, he toivat ensimmäiset taatelit Mestarillemme Profeetalle. Mestarimme Allahin Lähettiläs otti ne käsiinsä, rukoili niille siunausta ja kutsui sitten nuorimman lapsen, jonka näki, ja antoi taatelit hänelle. Hän sanoi: ”Jos talossa ei ole taateleita, sen väki on nälissään.” Mestarimme Profeetta söi mielellään astian pohjalle jääneen ruoan. Hän sanoi: ”Jos joku syötyään astiasta puhdistaa sen tarkkaan, astia pyytää anteeksiantoa hänen puolestaan!” On myös kerrottu Mestarimme Profeetan sanoneen: ”Oi Abu Dharr! Kun keität lihaa, tee runsaasti lientä ja muista naapureitasi, jaa heidän kanssaan sitä, mitä olet keittänyt.”38

”Se, joka syö itsensä kylläiseksi naapurinsa ollessa nälissään, ei ole täydellinen uskova (mu’min)!”

”Palvokaa Allahia! Ruokkikaa ihmisiä! Levittäkää rauhan tervehdystä (salam), jotta pääsisitte Paratiisiin!”39

”Yhden ihmisen ruoka riittää kahdelle. Kolmen ruoka riittää neljälle. Neljän ruoka riittää kahdeksalle!”40

Kunnianarvoisa Asma bint Abi Bakr kertoi: Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) neuvoi pitämään keitetyn ruoan peitettynä, kunnes sen kiehuminen ja höyryäminen lakkaa, ja sanoi: ”Se on suurin siunaus!” Mekan valloituksen aikaan Mestarimme Allahin Lähettiläs vieraili setänsä Abu Talibin tyttären, kunnianarvoisan Umm Hanin, kotona. Hän kysyi: ”Onko teillä mitään syötävää?” Umm Hani vastasi: ”Ei ole! On vain kuivia leivänmuruja ja etikkaa! Mutta minua hävettäisi tarjota niitä sinulle!” Mestarimme Profeetta sanoi: ”Tuo ne. Murenna ne veteen. Tuo myös suolaa!” Hän kaatoi päälle etikkaa, söi ja ylisti Kaikkivaltiasta Allahia. Hän sanoi: ”Oi Umm Hani! Kuinka hyvä särvin etikka onkaan! Kodista, jossa on etikkaa, ei koskaan puutu särvintä!”41 Hän söi leipää sellaisenaan tai taatelien, etikan, hedelmien tai keiton kanssa, tai kastoi leivänpaloja oliiviöljyyn. Hän söi kanaa, jänistä, kamelia, gasellia, kalaa, kuivattua lihaa ja juustoa. Hän piti etujalan lihasta. Hän piti lihaa käsissään ja söi sitä haukaten. (Lihan saa myös leikata veitsellä ja syödä niin.) Useimmiten hän joi maitoa tai söi taateleita. Ruoista hän piti erityisesti lampaanlihasta, lihaliemestä, kurpitsasta, jälkiruoista, hunajasta, taateleista, maidosta, kermasta, vesimelonista, melonista, viinirypäleistä ja kurkuista.42 Juodessaan vettä hän aloitti sanomalla basmalan ja joi hitaasti, kolmella kulauksella. Juotuaan hän sanoi ”Alhamdulillah” (Ylistys Allahille) ja rukoili. Mestarimme Profeetta joi makeaa vettä, joka tuotiin Buyut as-Suqyasta. Buyut as-Suqya oli kahden päivän matkan päässä Medinasta.43 Kun häneltä kysyttiin: ”Mikä juoma on herkullisin?”, Mestarimme Profeetta vastasi: ”Makea ja viileä vesi!”44

”Se, joka syö itsensä kylläiseksi naapurinsa ollessa nälissään, ei ole täydellinen uskova (mu’min)!” Hadith as-sharif

Mestarimme Profeetta sanoi: ”Kun joku teistä juo jotakin, älköön hän hengittäkö kuppiin.” Samoin kuin hän kielsi hengittämästä ruokaan ja juomaan, hän kielsi myös syömästä ja juomasta kullasta tai hopeasta tehdyistä astioista. Juodessaan Mestarimme Profeetta veti kaksi tai kolme kertaa henkeä ja sanoi: ”Näin on hyödyllisempää ja janoa sammuttavampaa.” Ja: ”Kun joku teistä juo jotakin, älköön hän juoko sitä yhdellä hengenvedolla.” Ja: ”Älkää juoko yhdellä hengenvedolla kuin kamelit! Juokaa kahdella tai kolmella hengenvedolla! Sanokaa ’Bismillah’ ennen juomista ja ’Alhamdulillah’, kun otatte kupin suultanne!”45

Kunnianarvoisa Nawfal ibn Mu‘awiya kertoo: ”Juodessaan Maailmojen Johtaja veti kolme kertaa henkeä. Aluksi hän mainitsi Kaikkivaltiaan Allahin nimen sanoen ’Bismillah ir-Rahman ir-Rahim’ ja lopuksi ylisti Häntä sanoen ’Alhamdulillah’.”46

Abu Umama al-Bahili kertoi: Mestarimme Profeetta sanoi: ”Kun Herrani, Mahtava ja Ylhäinen, tarjoutui muuttamaan Mekan laakson kullaksi minulle, sanoin: ’Ei! Oi Herrani! Anna minun olla yhtenä päivänä kylläinen ja seuraavana nälkäinen. Kun olen nälkäinen, rukoilen Sinua ja mainitsen nimeäsi. Kun olen kylläinen, ylistän ja kiitän Sinua!’”47

Syömisen ja juomisen tavat on opittava ennen palvontatekojen tietoja.48 Allahin Lähettilään tapana oli pestä kätensä ennen ateriaa ja sen jälkeen sekä syödä ja juoda oikealla kädellä. Ennen ateriaa nuoret pesevät kätensä ensin ja aterian jälkeen vanhimmat.49 Allahin Lähettilään sunna on syödä astian reunalta, syödä omalta kohdaltaan ja istua vasemman jalan päällä oikea polvi koholla. Liian kuumaa ruokaa ei pidä syödä eikä haistella.

Mestarimme Profeetta piti sopimattomana olla aterialla täysin hiljaa. Se on tulenpalvojien50 tapa. On hyvä puhua iloisesti.

Aterian aloittaminen ja lopettaminen suolalla on Allahin Lähettilään sunna, ja se on parantavaa. Yksi ensimmäisistä uudennoksista (bid‘a) islamissa on vatsan syöminen täyteen. Lihan syöminen joka päivä rasittaa sydäntä. Enkelit eivät pidä niistä, jotka tekevät niin. Liian vähäinen lihan syöminen taas pilaa luonteen. Ruokaileminen sufralla eli maahan levitetyllä liinalla on kaunis tapa. Sufra tehtiin ennen nahasta. Kasvisten syöminen on hyvin hyvä asia. Sufraa, jolla ei ole kasviksia, on verrattu järkeä vailla olevaan vanhukseen.

Imaami Ja‘far as-Sadiq sanoi: ”Joka haluaa paljon omaisuutta ja lapsia, syököön paljon kasviksia!” Ensin istutaan sufran ääreen, ja vasta sitten tuodaan ruoka.

Mestarimme Profeetta sanoi: ”Olen Allahin (ta‘ala) palvelija ja syön maassa istuen niin kuin Allahin (ta‘ala) palvelijat syövät.”51

Ei pidä syödä olematta nälkäinen eikä syödä paljon; syöminen on lopetettava ennen kuin tulee kylläiseksi, eikä pidä nauraa, ellei ole jotain hämmästyttävää. Mestarimme Profeetta sanoi: ”Hyvyyden alku on nälkä. Pahuuden alku on kylläisyys.” Ruoan maku paranee nälän kasvaessa. Kylläisyys saa ihmisen unohtamaan. Se sokaisee sydämen ja pilaa veren kuin alkoholijuomat. Nälkä puhdistaa mielen ja kirkastaa sydämen. Ei pidä syödä eikä juoda avoimesti syntiä tekevien muslimien (fasiq) tai pahojen ihmisten kanssa. Kuumat ruoat jäähdytetään kannen alla.

Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”Syökää oikealla kädellänne. Juokaa oikealla kädellänne.” On sunna syödä kolmella sormella. Mestarimme Profeetta sanoi: ”Oi Ali! Syö ruoka kolmella sormella, sillä shaitan syö kahdella sormella.” Vesimelonia syödessään Profeettamme otti leipää oikeaan käteensä ja söi vesimelonia vasemmalla kädellään. Leipä murretaan molemmin käsin eikä vain yhdellä.52 Suupalojen tulee olla pieniä ja ne on pureskeltava hyvin. Ei pidä katsella oikealle, vasemmalle eikä ylös, vaan on katsottava suupalaansa ja edessään olevaa ruokaa. Suuta ei pidä avata liian suureksi. Sufran ääressä ei pidä pyyhkiä käsiään vaatteisiin tai hiuksiin. Yskiessä tai aivastaessa käännetään pää taaksepäin. Ei pidä istuutua sufran ääreen, jonne ei ole kutsuttu. Sufran ääressä ei pidä syödä enempää kuin muut. Kun on kylläinen, on rukoiltava, ettei kylläisyydestä saatua voimaa käytettäisi syntien tekemiseen. On ajateltava, että tästäkin tehdään tili tuomiopäivänä. On syötävä aikomuksena saada voimaa palvontatekoihin. Nälkäisenäkin on syötävä hitaasti. Vanhimpien tulee aloittaa syöminen ensin. Ketään ei pidä vaivata kehottamalla häntä ”syömään” useammin kuin kolme kertaa. Mestarimme Allahin Lähettiläs söi vähän ja kehotti painokkaasti välttämään liikaa syömistä. Hän sanoi: ”Ihmisen sydän on kuin viljapelto. Ruoka on kuin sade. Niin kuin liika vesi pilaa viljan, liika ruoka tappaa sydämen. Allah (ta‘ala) ei pidä niistä, jotka syövät ja juovat liikaa.”

Allahin Lähettiläs suositteli, että kolmannes vatsasta varataan ruoalle ja kolmannes juomalle; viimeisen kolmanneksen jättäminen ilmalle eli tyhjäksi on alin taso. Paras taso on syödä vähän ja nukkua vähän. Liika syöminen on sairauksien alku, ja vähäinen syöminen parantumisen alku. Vieraan ei pidä odottaa isännältä muuta kuin suolaa ja leipää. Isännän tulee tarjoilla suupaloja vieraalle ja kaataa vettä hänen käsilleen. Hänen tulee antaa vieraalle suuhun sellaista ruokaa, josta vieras pitää. Puhtaaseen paikkaan pudonneet ruokapalat saa nostaa ja tarjota vieraalle. Jos ne ovat likaantuneet, ne annetaan kissalle tai muille eläimille. Sellaisen kodin siunaus kasvaa ja ulottuu jopa lastenlapsiin. Jos maahan pudonneita paloja ei kerätä, shaitan syö ne.

”Hyvyyden alku on nälkä. Pahuuden alku on kylläisyys.” Hadith as-sharif

On sunna syödä astiaan jääneet ruoantähteet loppuun. Siitä saa paljon palkkiota (thawab), jos kaataa vettä esimerkiksi hedelmäkeiton tai ayranin (jogurtista ja vedestä tehty juoma) tähteisiin, pyörittää sitä ja juo sen. On sallittua (jaiz) jättää tähteitä lautaselle tai lasiin. Allahin Lähettiläs söi mielellään uskovan (mu’min) jättämät tähteet.

Allahin Lähettilään sunna on puhdistaa hampaat aterian jälkeen miswakilla ja hammastikulla. Se on puhtautta. Puhtaus vahvistaa uskoa (iman). Aterian jälkeen rukoillaan isännälle siunausta, armoa ja anteeksiantoa. Sitten pyydetään lupaa lähteä. Isäntä puolestaan kutsutaan vastavuoroisesti aterialle.

Aterian aikana ei pidä puhua pelottavista eikä vastenmielisistä asioista. Kuolemaa ja sairauksia ei pidä mainita. Sufralle tuotavaa ruokaa ei pidä tuijottaa. Uutta suupalaa ei pidä ottaa käteen ennen kuin edellinen on nielty. Sufralta ei pidä nousta kesken aterian minkään asian vuoksi, ei edes toimittaakseen rituaalirukousta (namaz). Rituaalirukous on suoritettava etukäteen. Jos valmistettu ruoka jäähtyisi tai pilaantuisi ja rukousaika antaa mahdollisuuden rukoilla aterian jälkeen, syödään ennen rukousta. Sufralta noustaan vasta, kun ruoka on korjattu pois. Ei pidä syödä kadulla, seisaaltaan tai kävellessä. Nukkumaan ei pidä mennä lihan tai ruoan haju käsissä tai suussa. Myös lasten kädet on pestävä. Ei pidä mennä nukkumaan vatsa täynnä. Ruokatarvikkeita tulee ostaa kohtuudella tarpeen mukaan, ei enempää kuin tarvitaan. Muuten se on tuhlausta (israf). Ruoka- ja juoma-astioissa tulee olla kannet. Ei pidä kumartua juomaan vettä suoraan suulla joesta tai altaasta. Ei pidä myöskään juoda suoraan kannun tai ruukun nokasta. Ei pidä juoda kupin tai lasin lohjenneesta kohdasta. Kesällä on hyvä juoda jotakin viileää. Allahin Lähettiläs joi mielellään viileää sorbettia (sharbat). Zamzam-vettä saa juoda seisaaltaan. On sanottu, että matkalainen saa juoda mitä tahansa vettä seisaaltaan. Vettä ei pidä juoda tyhjään vatsaan. Vettä juodaan hitaasti siemaillen. Mestarimme Allahin Lähettiläs söi mielellään kashkakia. Jibril (‘alaihis-salam) opetti Mestarillemme Profeetalle, miten harissaa eli kashkakia53 valmistetaan. Harissa tekee ihmisestä hyvin voimakkaan. Kaikki profeetat söivät ohraleipää. Allahin Lähettiläs piti kurpitsajälkiruoasta, linssikeitosta, riistasta ja lampaanlihasta. Hän piti lampaan etujalasta, rinnasta ja lavasta. Erityisesti hän piti vuohenkaritsan lavasta. Vuohenkaritsan liha on helppo sulattaa. Se sopii kaikille.54

Uroseläimen liha on helpompi sulattaa kuin naaraseläimen, ja tumma liha helpompi kuin vaalea. Sulavuudeltaan ja maultaan parhaita ovat lampaanliha ja lehmänmaito.

Paras riistaliha on hirvieläimen liha. Jäniksenliha on sallittua (halal). Mestarimme Profeetta söi jäniksenlihaa. Se lisää virtsaamista, ja liiallinen syöminen aiheuttaa unettomuutta. Se sopii kenelle tahansa. Linnun- ja kananpojanliha on hyväksi kaikille. Siipikarjasta paras liha on kana.

Profeettamme sanoi: ”Kuinka hyvä särvin etikka onkaan!” Etikka on hyödyllisin särvin. Myös taatelit ovat särvintä, eli niitä voi syödä leivän kanssa. Viinirypäleet ovat sekä särvintä että hedelmää. On sunna syödä viinirypäleitä leivän kanssa. On sunna syödä taateleita pariton määrä. On sunna syödä rusinoita, saksanpähkinöitä ja manteleita. Hunajassa on parantava vaikutus. Seitsemänkymmentä profeettaa rukoili siunausta hunajalle. Mestarimme Allahin Lähettiläs piti taateleista hyvin paljon. Hän söi taateleita yhdessä melonin ja vesimelonin kanssa. Meloni ja vesimeloni puhdistavat munuaisia ja lievittävät päänsärkyä. Ne poistavat matoja ja vahvistavat silmiä. Riisiä syödessä tulee lausua siunauksia Profeetalle (salawat ash-sharifa). Mestarimme Profeetta kehui härkäpapujen syömistä palkoineen. Hän sanoi: ”Habbat as-sawda eli mustakumina on lääke vaivoihin.” Saksanpähkinöiden syöminen juuston kanssa on parantavaa. Niiden syöminen erikseen on haitallista. Ne tulee syödä jonkin muun kanssa. Mestarimme otti viinirypäletertun vasempaan käteensä ja söi rypäleet oikealla kädellään.55 Kvitteni poistaa sydämestä ahdistuksen. Jokaisessa melonissa, vesimelonissa ja granaattiomenassa on pisara Paratiisin vettä. Granaattiomena syödään yksin, eikä siitä saa mennä hukkaan pisaraakaan. Granaattiomena on hyväksi sydämentykytykseen. Se vahvistaa vatsaa. Jos se puristetaan hedelmälihoineen ja juodaan, se edistää sapen eritystä ja helpottaa ummetusta. Viikunat helpottavat sydäntä. Ne poistavat koliikkia ja ruoansulatuskanavan kipuja.

Allahin Lähettilään sunna on syödä vihreää kurkkua suolan kanssa ja saksanpähkinöitä taatelien ja hunajan kanssa.56 Profeettamme kehui munakoisoa ja sanoi: ”Kypsentäkää se oliiviöljyssä.”

Hän kehui myös portulakkaa57. Selleri poistaa unohtelua. Se lisää virtsaamista, auttaa kehoa tuottamaan verta ja maitoa ja puhdistaa maksaa. Al-kharshaf eli artisokka liuottaa sappikiviä, puhdistaa verta ja on hyväksi valtimonkovettumataudissa. Se poistaa myös hien hajua. Kun saapuu uuteen maahan, on terveydelle hyväksi syödä ensin hieman raakaa sipulia. Sipuli lisää vastustuskykyä mikrobeja vastaan. Jos sipulin jälkeen syödään selleriä, se poistaa sipulin pahan hajun. On sanottu, että myös tuoksuruudan (Ruta graveolens) syöminen ruoan kanssa poistaa hajun. Allahin Lähettilään viimeisessä ateriassa oli sipulia. Hän sanoi: ”Syökää sipuli ja valkosipuli kypsennettyinä.” Enkelit kärsivät niiden hajusta. Retiisi lisää virtsaamista. Se helpottaa ruoansulatusta.

Profeettamme siunattu parta ja hiukset

Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) siunatut hiukset ja partakarvat eivät olleet kovin kiharat eivätkä aivan suorat, vaan luonnostaan laineikkaat. Hänen siunatut hiuksensa olivat pitkät. Aluksi hän piti otsatukkaa, mutta myöhemmin hän alkoi jakaa hiuksensa kahdelle puolelle. Välillä hän kasvatti siunattuja hiuksiaan, ja välillä hän leikkautti ja lyhensi ne.

”Syökää sipuli ja valkosipuli kypsennettyinä.” Hadith as-sharif

Kun kunnianarvoisaa Anas ibn Malikia pyydettiin kuvailemaan Mestarimme Allahin Lähettilään siunattuja hiuksia, hän sanoi: ”Ne eivät olleet kovin kiharat, mutta eivät myöskään aivan suorat, vaan jotakin siltä väliltä. Pituudeltaan ne ulottuivat korvien ja olkapäiden puoliväliin.”58 Kunnianarvoisa Ibn Abbas sanoi: ”Mestarimme Maailmojen Ylpeys (Fakhr al-‘alam) antoi siunattujen hiustensa laskeutua otsalle. Myöhemmin hän alkoi jakaa siunatut hiuksensa.”59 Oppineet ovat sanoneet: ”Hiusten jakaminen kahdelle puolelle on Mestarimme Luomakunnan Ylpeyden (Fakhr al-ka’inat) sunnaa, sillä hän alkoi tehdä niin myöhemmin. On sallittua (jaiz) sekä antaa hiusten laskeutua otsalle että jakaa ne kahdelle puolelle. Jakaminen on kuitenkin parempi.”

Äitimme kunnianarvoisa Aisha as-Siddiqa sanoi: ”Mestarimme Profeetan hiukset olivat lyhyemmät kuin jumma ja pidemmät kuin wafra.”60 Olkapäihin ulottuvia hiuksia kutsutaan nimellä ’jumma’ ja korvanlehtiin ulottuvia nimellä ’wafra’. Kunnianarvoisan Aishan (radiyallahu ‘anha) kertoman mukaan Mestarimme Allahin Lähettilään hiukset olivat siis pidemmät kuin hänen siunattuihin korvanlehtiinsä asti, mutta eivät ulottuneet olkapäihin. Ne olivat siltä väliltä.

Kunnianarvoisa Qadi Iyad sanoi: ”Nämä kertomukset sopivat yhteen näin: hänen hiuksensa siunattujen korvien kohdalla olivat niin pitkät, että ne ulottuivat korvanlehtiin asti. Takaa hiukset taas ulottuivat hänen siunattuihin olkapäihinsä.” On myös sanottu: ”Joissakin kertomuksissa sanotaan hiusten ulottuneen korviin ja toisissa olkapäihin, koska ne olivat yhteen aikaan tällaiset ja toiseen aikaan tuollaiset. Kaikki kertomukset pitävät paikkansa. Joskus Mestarimme Profeetta kasvatti hiuksensa olkapäihin asti. Joskus hän taas leikkautti ne niin, että ne ulottuivat korvanlehtiin tai siunattujen korvien puoliväliin.” Miehille on sunnaa ajaa pää paljaaksi tai kasvattaa hiukset pitkiksi, kammata ne ja jakaa kahdelle puolelle. Tässä toimitaan olosuhteiden, tapojen ja ajan mukaan. On paheksuttavaa (makruh) kiertää hiuksia tai punoa niitä palmikoille. Kiellettyä (haram) on tehdä kasvoistaan sileät kuin naisilla, ajaa partansa naisten kaltaiseksi tai ajaa leuka paljaaksi ja kasvattaa karvaa poskille.

Kunnianarvoisa Anas kertoo, millainen Mestarimme Allahin Lähettilään siunattu parta oli: Mestarimme Profeetan siunatussa parrassa oli hyvin vähän valkoista. Valkoisia karvoja oli hänen hiuksissaan ja parrassaan yhteensä korkeintaan seitsemäntoista tai kahdeksantoista.

Eräänä päivänä kunnianarvoisa Abu Bakr as-Siddiq sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs, sinä olet harmaantunut.” Mestarimme Allahin Lähettiläs vastasi: ”Hudin, Onnettomuuden (al-Waqi‘a), Lähetettyjen (al-Mursalat), Viestin (an-Naba’, ”Amma yatasa’alun”) ja Käärimisen (at-Takwir, ”Idha’sh-shamsu kuwwirat”) suurat ovat harmaannuttaneet minut.”61

Hän tarkoitti: Noissa suurissa kerrotaan monesti Paratiisin ja Helvetin oloista. ”Hiukseni ja partani ovat harmaantuneet murheesta ja surusta, kun olen miettinyt, mitä kansalleni tapahtuu”, hän sanoi. Amr ibn Shu‘aib kertoi: ”Mestarimme Allahin Lähettiläs lyhensi siunattua partaansa sekä leveydeltä että pituudelta.” Kunnianarvoisan Tirmidhin välittämässä hadithissä Mestarimme Profeetta sanoi: ”Se, joka ei lyhennä viiksiään, ei ole meistä.”62 Toisessa hadithissä hän sanoi: ”Antakaa partanne kasvaa tuuheaksi ja lyhentäkää viiksenne hyvin.”63 Ibn Abdulhakim sanoi: ”Viiksiä tulee lyhentää paljon, mutta partaa ei tule leikata. Viiksien lyhentäminen paljon ei tarkoita niiden ajamista.” Kunnianarvoisa imaami an-Nawawi sanoi: ”Oikea tapa lyhentää viiksiä on leikata niitä niin, että huulen reuna tulee näkyviin: niitä ei leikata juuria myöten, vaan lyhennetään.”

”Allah kääntyy pois siitä, joka pukeutuu kuuluisuuden ja ylpeilyn vuoksi, kunnes hän luopuu siitä! Tuomiopäivänä Hän pukee hänet nöyryytyksen vaatteeseen!” Hadith as-sharif

Oppineet pitivät huonona sitä, että viiksien yläosa leikataan, mutta niiden päät jätetään roikkumaan molemmilta puolilta. Ibn ‘Umar kertoo: ”Mestarimme Allahin Lähettiläälle kerrottiin niistä, joita kutsutaan majuseiksi (tulenpalvojiksi). Silloin Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ’He kasvattavat viiksiensä päät pitkiksi ja ajavat partansa. Tehkää siis toisin kuin he.’”64

Kun Abu Umama sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Kirjan kansat lyhentävät partojaan ja kasvattavat viiksiään”, Mestarimme Allahin Lähettiläs vastasi: ”Lyhentäkää te viiksienne päät ja antakaa partanne kasvaa tuuheaksi.”

Oppineiden mukaan on sunnaa lyhentää viikset kulmakarvojen mittaisiksi. On sunnaa kasvattaa parta kourallisen mittaiseksi ja leikata kourallisen ylittävä osa. Kourallista lyhyempi parta ei ole sunnan mukainen. Kourallista lyhyemmän parran pitäminen sillä aikeella, että seuraa sunnaa, on uudennos (bid‘a, muutos uskonnossa). Se on kiellettyä (haram). Parran kasvattaminen on sunna az-zawaid. Parran ajaminen kokonaan tulee sallituksi (jaiz) ja jopa välttämättömäksi, jos sen tarkoituksena on hyvään kehottaminen (amr bil-ma‘ruf eli Allahin (ta‘ala) käskyjen ja kieltojen opettaminen), toimeentulon hankkiminen tai levottomuuden (fitna) estäminen. Nämä voivat olla hyväksyttäviä syitä jättää sunna noudattamatta, mutta ne eivät oikeuta uudennokseen eli lyhyen parran pitämiseen.

Profeettamme vaatetus

Hän käytti mitä tahansa sallittua vaatetta, jota hänellä sattui olemaan. Hän kietoi ylleen paksusta kankaasta tehtyjä saumattomia vaatteita ihramin tapaan, kietoi lannevaatteen vyötärölleen ja käytti paitoja ja jubbia (pitkiä ja väljähihaisia kaapuja). Nämä vaatteet oli kudottu puuvillasta, villasta tai eläimenkarvasta. Yleensä hän pukeutui valkoiseen, joskus vihreään. Toisinaan hän käytti myös ommeltuja vaatteita. Perjantaisin, juhlapäivinä (Eid), vieraiden maiden lähettiläiden saapuessa ja sodan aikana hän käytti arvokkaita paitoja ja jubbia. Hänen vaatteensa olivat useimmiten valkoisia. Toisinaan hän käytti myös vihreää, punaista tai mustaa. Hän peitti käsivartensa ranteisiin asti ja siunatut säärensä puoliväliin. Imaami at-Tirmidhi (rahimahullahu ta‘ala) kirjoitti kirjassaan ”Shamail ash-sharif”: ”Allahin Lähettiläs piti khamisin eli paidan käyttämisestä. Hänen paitansa hihat ulottuivat ranteisiin. Paidan hihoissa ja kauluksessa ei ollut nappeja. Hänen kenkänsä olivat nahkaa, ja niissä oli remmi ja kaksi kibalia. Kibal on hihna, joka on ommeltu toisesta päästä remmiin ja toisesta kengän kärkeen. Se kulkee kahden varpaan välistä. Vaatteissa ja kengissä noudatetaan oman maan tapoja. Tavoista poikkeaminen erottaa ihmisen muista, ja muista erottumista on vältettävä. Mekkaan saapuessaan hänellä oli siunatussa päässään musta turbaani.” Hän kietoi päänsä ympärille turbaaniksi kankaan, joka oli yleensä valkoinen ja joskus musta, ja antoi sen pään riippua olkapäiden välissä noin vaaksan verran. Hänen turbaaninsa ei ollut kovin suuri eikä kovin pieni, ja kangas oli noin kolme ja puoli metriä pitkä. Hän kietoi turbaaninsa ilman myssyä (taqiyya), ja joskus hän käytti tikattua myssyä ilman turbaania. Mestarimme Profeetalla oli raidallisesta jemeniläisestä kankaasta tehty vaate nimeltä Hibara, joka oli kudottu puuvilla- ja pellavalangasta. Mestarimme Profeetta piti kovasti sen käyttämisestä. Profeetallamme (‘alaihis-salam) oli myös valkoinen vaate. Mestarimme sanoi: ”Pukeutukaa vaatteistanne valkoisiin! Elävät pukeutukoot valkoiseen. Kietokaa kuolleenne valkoisiin käärinliinoihin! Sillä ne ovat teidän parhaat ja kauneimmat vaatteenne!”65

Profeettamme nähtiin myös vihreissä vaatteissa. Kunnianarvoisa Abu Rimsa kertoi nähneensä Profeettamme yllä kaksiosaisen vihreän asun, jonka toinen osa oli ylävartalolla ja toinen alavartalolla.66 Profeettamme käytti myös monivärisiä kaksiosaisia juhla-asuja (hulla). Bara ibn Azib sanoi: ”En ole koskaan nähnyt ketään kauniimpaa kuin Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) niiden joukossa, jotka käyttävät punaisia (monivärisiä) hulla-asuja ja joiden hiukset ulottuvat korvanlehtiin!”67 Profeetallamme oli punainen jubba (pitkä ja väljähihainen kaapu), jota hän käytti perjantaisin ja juhlapäivinä (Eid). Profeetallamme oli myös Jemenissä tehty jubba. Sotaretkillä Profeettamme käytti Damaskoksessa tehtyä kapeahihaista jubbaa. Sodan aikana vihollisen kohdatessaan Profeettamme käytti jubbaa, joka oli tehty Iranin shaahien käyttämästä tailasan-kankaasta. Jubban kauluksessa oli atlasta (satiinin kaltaista kangasta, jossa on kulta- ja hopealankoja), samoin helman edessä ja takana olevien halkioiden reunoissa ja hihojen päärmeissä.

Kunnianarvoisa Aisha piti tätä jubbaa luonaan kuolemaansa asti, ja sen jälkeen sen otti Asma bint Abi Bakr. Profeettamme käyttämää jubbaa pestiin vedessä, ja tuolla vedellä kylvetettiin sairaita, ja he paranivat.68 Dumat al-Jandalin sotaretken saaliista rakkaan Profeettamme osaksi tuli jubba. Sen loimi ja kude oli kudottu silkistä, kangas oli atlasta, ja siihen oli kirjailtu kultalangalla palmunlehtikuvio. Profeettamme puki jubban ylleen, nousi saarnatuoliin (minbar), istui ja laskeutui sanaakaan sanomatta. Jalot seuralaiset koskettivat jubbaa, katselivat sitä ja ihailivat sen kauneutta. Profeettamme kysyi: ”Ihmettelettekö sen kauneutta? Pidättekö siitä kovasti?” He vastasivat: ”Emme ole koskaan nähneet tätä kauniimpaa vaatetta!” Profeettamme sanoi: ”Vannon Allahin kautta, jonka vallassa on henkeni: Sa‘d ibn Mu‘azin nenäliinat Paratiisissa ovat kauniimpia ja sulokkaampia kuin se, minkä nyt näette!”

Mestarimme Profeetta sanoi: ”Allah kääntyy pois siitä, joka pukeutuu kuuluisuuden ja ylpeilyn vuoksi, kunnes hän luopuu siitä! Tuomiopäivänä Hän pukee hänet nöyryytyksen vaatteeseen!”

Ja edelleen Mestarimme Profeetta sanoi: ”Sen, joka pukeutuu kuuluisuuden ja ylpeilyn vuoksi, Allah pukee tuomiopäivänä samanlaiseen vaatteeseen. Sitten Hän sytyttää sen tuleen!”

”Tunnen armon tuulen puhaltavan Jemenistä.” Hadith as-sharif

Sahl ibn Sa‘d kertoi: ”Eräs nainen toi burdan,69 jonka reunukset hän oli itse kutonut. Hän sanoi: ’Oi Allahin Lähettiläs! Kudoin tämän omin käsin ja toin sen sinulle lahjaksi.’ Mestarimme Allahin Lähettiläs otti lahjan vastaan. Hän tuli luoksemme tuo burda yllään. Eräs joukosta kosketti sitä ja sanoi: ’Oi Allahin Lähettiläs! Tätä kauniimpaa burdaa ei voi olla! Annatko sen minulle?’ Mestarimme Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) sanoi: ’Mielelläni!’ Puhuttuaan kanssamme ja neuvottuaan meitä moskeijassa hän palasi kotiin, pyysi käärimään burdan ja lähetti sen sitä pyytäneelle miehelle. Kaikki paikalla olleet nuhtelivat miestä sanoen: ’Tekosi ei ollut lainkaan hyvä! Pyysit Allahin Lähettiläältä jotakin, mitä hän itse käytti ja tarvitsi! Tiedäthän, ettei Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) koskaan torju ketään, joka pyytää häneltä jotakin!’ Mies sanoi: ’Vannon Allahin kautta, etten pyytänyt sitä pukeakseni sen ylleni. Pyysin sitä, jotta siitä tulisi käärinliinani sinä päivänä, kun kuolen!’ Ja niin tuosta burdasta tulikin hänen käärinliinansa hänen kuolinpäivänään.”70 Profeettamme käytti myös mustaa villavaatetta. Kunnianarvoisa Aisha kertoi: ”Allahin Lähettiläälle (‘alaihis-salam) oli tehty musta villavaate. Kun hän hikoili se yllään, hän tunsi villan hajun. Hän riisui vaatteen heti ja pani sen syrjään, sillä hän piti vain hyvistä tuoksuista.” Mestarimme Profeetta salli kaftaanin (pitkä, väljä ja edestä avoin päällysvaate) helman ulottua säären puoliväliin tai hieman alemmas, nilkkoihin asti. Hän kielsi pitämästä sitä nilkkoja alempana eli niin pitkänä, että se laahaa maata. Hän kertoi, ettei Kaikkivaltias Allah tuomiopäivänä katso armollisesti niihin miehiin, jotka ylpeydestä antavat kaftaaninsa laahata maata.

Eräänä päivänä Mestarimme Profeetta sanoi kunnianarvoisalle Jabir ibn Sulaimille: ”Pidä kaftaanisi helma säären puolivälissä! Jos et voi tehdä niin, pidä se nilkkoihin asti! Varo tekemästä siitä niin pitkää, että se laahaa maata! Sillä se on ylpeyden merkki. Allah (ta‘ala) ei pidä ylpeydestä!” Tämän vuoksi Abdullah ibn ‘Umar (radiyallahu ‘anhuma) piti kaftaaninsa helman säären puolivälissä.71

Mestarimme Profeetalla oli paita, joka oli tehty yksinkertaisesta puuvillalangasta kudotusta kankaasta. Äitimme kunnianarvoisa Aisha kertoo: Kunnianarvoisa Abu Jahm oli antanut Mestarillemme Profeetalle lahjaksi kuvioidun rukousmaton (sajjada). Eräänä päivänä, kun Allahin Lähettiläs toimitti rituaalirukousta sen päällä, kuviot vetivät hänen siunattujen silmiensä huomion. Rukouksen päätyttyä hän sanoi: ”Viekää tämä Abu Jahmille. Se vei äsken huomioni rukouksessa. Sanokaa hänen antavan minulle koristelematon, yksinkertainen matto.”

Koska Medinan maaperä on kostea ja karu, tämä rukousmatto levitettiin Profeettamme siunatun haudan pohjalle, kun hän palasi Herransa luo.

Pyhä viitta (Hirka ash-Sharif), jonka Profeetta lähetti Uwais al-Qaranille

Uwais ibn Amir al-Qarani (radiyallahu ‘anhu) kuuluu seuraajista (tabi‘in, suuret muslimit, jotka tapasivat Profeetan jaloja seuralaisia) merkittävimpiin. Hän oli kotoisin Qarnin kylästä Jemenistä. Tultuaan muslimiksi hän paloi koko elämänsä rakkaudesta rakkaaseen Profeettaamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), eikä hän unohtanut Allahia (ta‘ala) hetkeksikään. Hän oli edennyt Allahin palvelemisessa niin pitkälle, että hänen jokainen tilansa, tekonsa ja sanansa oli ihmisille opetukseksi ja neuvoksi. Hän ei koskaan loukkaantunut kehenkään eikä loukannut ketään. Hänen tärkeimpiä ominaisuuksiaan olivat rakkaus Mestariamme Profeettaa kohtaan, sydämestä ja sielusta lähtevä uuttera palvonta (ibadat) ja äitinsä kunnioittaminen. Hän palveli äitiään paljon ja sai tältä paljon siunauksen rukouksia. Tämä hänen rakkautensa rakasta Profeettaamme kohtaan ja omistautumisensa islamille sai Mestarimme ylistämään häntä. Mestarimme Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) käänsi toisinaan siunatut kasvonsa kohti Jemeniä ja sanoi: ”Tunnen armon tuulen puhaltavan Jemenistä.” Hän sanoi myös: ”Tuomiopäivänä Allah (ta‘ala) luo seitsemänkymmentätuhatta enkeliä Uwaisin näköisiksi, ja he vievät Uwaisin keskellään Arasatiin. Hän menee Paratiisiin, eikä kukaan tiedä, kuka heistä on Uwais, paitsi ne, joille Allah (ta‘ala) niin tahtoo (ilmoittaa).” ”Kansassani on mies, joka tuomiopäivänä rukoilee niin monen ihmisen puolesta, kuin Rabi‘an ja Mudarin heimojen lampaissa on villakarvoja.” Jalot seuralaiset kysyivät: ”Oi Allahin Lähettiläs, kuka hän on?” Hän vastasi: ”Yksi Allahin palvelijoista.” He sanoivat: ”Me kaikki olemme palvelijoita. Mikä hänen nimensä on?” Hän vastasi: ”Uwais.” Silloin he kysyivät: ”Mistä hän on kotoisin?” Allahin Lähettiläs vastasi: ”Hän on Qarnista.” Kun he kysyivät: ”Onko hän nähnyt sinut?”, hän vastasi: ”Hän ei ole nähnyt minua omin silmin.”

He sanoivat: ”Onpa ihmeellistä, että hän rakastaa sinua niin paljon, mutta ei riennä luoksesi palvelemaan sinua.” Allahin Lähettiläs vastasi: ”Kahdesta syystä. Ensinnäkin hänet ovat vallanneet hänen hengelliset tilansa. Toiseksi hän on uskollinen uskonnolleni. Hänellä on vanha äiti, joka on uskova. Äidin silmät eivät näe, eivätkä hänen kätensä ja jalkansa liiku. Uwais paimentaa päivisin kameleja ja käyttää palkkansa omaan ja äitinsä toimeentuloon.” ”Tulemmeko näkemään hänet?” he kysyivät. Hän sanoi kunnianarvoisalle Abu Bakrille: ”Sinä et näe häntä elinaikanasi.” Sitten hän sanoi kunnianarvoisalle ‘Umarille ja kunnianarvoisalle Alille: ”Te tulette näkemään hänet. Hänen kehonsa on karvainen. Hänen vasemmassa kyljessään ja kämmenessään on hopearahan kokoinen valkoinen läiskä. Se ei ole ihotaudin (baras) aiheuttamaa valkeutta. Kun menette hänen luokseen, välittäkää hänelle tervehdykseni (salam) ja pyytäkää häntä rukoilemaan kansani puolesta.”

”Oi Herrani! Tämän Pyhän viitan (Hirka ash-Sharif) tähden, rakkaan Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) tähden, anna anteeksi koko Muhammadin kansalle (ummat al-Muhammad).” Kunnianarvoisa Uwais (radiyallahu ‘anhu)

Äitinsä kuoltua kunnianarvoisa Uwais al-Qarani (Uwais al-Qarni) lähti Qarnin kylästä ja muutti Kufan kaupunkiin. Kun Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) lähtö tästä maailmasta lähestyi, häneltä kysyttiin: ”Kenelle annamme viittasi (hirka)?”72 Hän sanoi: ”Antakaa se Uwais al-Qarnille.” Kun Allahin Lähettiläs oli palannut Herransa luo, kunnianarvoisat ‘Umar ja Ali tulivat Kufaan. Kunnianarvoisa ‘Umar kysyi: ”Oi Najdin väki, onko joukossanne ketään Qarnista?” He vastasivat, että oli. Hän kysyi kunnianarvoisaa Uwaisia. Qarnilaiset sanoivat: ”Tunnemme hänet. Hän on aivan liian vähäpätöinen mies teidän etsittäväksenne. Hän on hullu ja järjetön, ja hän karttaa ihmisiä.”

”Todistan, ettei ole muuta palvonnan arvoista jumalaa kuin Allah. Muhammad (‘alaihis-salam) on Hänen palvelijansa ja Lähettiläänsä.” Ka‘b ibn Zuhair (radiyallahu ‘anhu)

Kunnianarvoisa ‘Umar (radiyallahu ‘anhu) sanoi: ”Etsin juuri häntä. Missä hän on?” He vastasivat: ”Hän paimentaa kamelejamme Arnan laaksossa, ja palkaksi annamme hänelle illallisen. Hänen hiuksensa ja partansa ovat takussa. Hän ei tule kaupunkeihin, ei puhu kenellekään eikä syö sitä, mitä ihmiset syövät. Hän ei tunne surua eikä iloa: kun ihmiset nauravat, hän itkee, ja kun ihmiset itkevät, hän nauraa.” ‘Umar sanoi: ”Juuri häntä etsin.” He kuvailivat, missä hän oli. Kunnianarvoisat ‘Umar ja Ali menivät sinne, missä hän oli. He näkivät hänen toimittavan rituaalirukousta. Allah (ta‘ala) oli määrännyt enkelin paimentamaan kameleja. Kun Uwais oli lopettanut rukouksensa ja lausunut loppuvaiheen tervehdyksen (salam), ‘Umar nousi ja tervehti häntä. Hän vastasi tervehdykseen. ‘Umar kysyi: ”Mikä on nimesi?” Hän vastasi: ”Abdullah (eli Allahin palvelija).” Kun ‘Umar sanoi: ”Me kaikki olemme Allahin palvelijoita. Mikä on oikea nimesi?”, hän vastasi: ”Uwais.” Silloin ‘Umar sanoi: ”Näytä minulle oikea kätesi.” Kun hän näytti sen, ‘Umar sanoi:

”Mestarimme Profeetta lähetti sinulle tervehdyksensä. Hän lähetti sinulle siunatun viittansa ja määräsi testamentissaan: ’Ottakoon hän sen, pukekoon sen ylleen ja rukoilkoon kansani puolesta.’”

Uwais al-Qarni sanoi: ”Oi ‘Umar! Olen heikko, voimaton ja syntinen palvelija.

Katso tarkkaan: ehkä tämä testamentti on tarkoitettu jollekulle toiselle?” ‘Umar vastasi: ”Ei, oi Uwais, sinä olet se, jota etsimme. Mestarimme Profeetta kuvaili meille ulkonäkösi ja tuntomerkkisi.”

Silloin kunnianarvoisa Uwais otti Pyhän viitan kunnioittavasti vastaan, suuteli sitä, haisteli sitä ja painoi sitä kasvoilleen ja silmilleen. Hän itki paljon, sanoi: ”Odottakaa tässä” ja lähti heidän luotaan. Mentyään hieman kauemmas hän painoi otsansa maahan (sajda). Kyynelsilmin hän alkoi anoa Allahia (ta‘ala) ja rukoilla Muhammadin kansan (ummat al-Muhammad) puolesta. Hän rukoili anoen ja nyyhkyttäen: ”Oi Herrani, rakas Mestarimme Profeetta lähetti Pyhän viittansa kunnianarvoisten ‘Umarin ja Alin mukana köyhälle ja voimattomalle palvelijallesi, vaikka en ole sen arvoinen. Hän sanoi, että minun tulee rukoilla hänen syntisen kansansa puolesta. Oi Herrani! Tämän Pyhän viitan tähden, rakkaan Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) tähden, anna anteeksi koko Muhammadin kansalle… Anna anteeksi, Allahini, anna anteeksi… Allahini…” Kun hänelle ilmoitettiin, että lukemattomille syntisille muslimeille oli annettu anteeksi, hän puki Pyhän viitan kunnioittavasti ylleen.

Tämä Uwais al-Qaranille lahjoitettu Pyhä viitta päätyi Vanin lähellä asuneille Irisanin ruhtinaille (beg), ja vuonna 1618 se tuotiin lahjaksi yhdelle Osmanien valtakunnan hallitsijoista, sulttaani Osman (‘Uthman) II:lle. Sulttaani Abdulmejid rakennutti tälle siunatulle viitalle Fatihiin ”Hirka ash-Sharif -moskeijan” (Pyhän viitan moskeijan). Tämä rakkaalle ja kunniakkaalle Mestarillemme Profeetalle kuulunut Pyhä viitta, joka yhä tuoksuu yhtä elävästi hänen siunatun ihonsa ruusuntuoksulta ja jonka väri on kermainen kuin hunajavaahto, on joka vuosi siunatun ramadan-kuukauden aikana nähtävillä lasivitriinissä, jotta ihmiset voivat käydä katsomassa sitä.

Siunattu viitta (Hirka as-sa‘adat), jonka Profeetta antoi Ka‘b ibn Zuhairille

Kunnianarvoisa Ka‘b ibn Zuhair (radiyallahu ‘anhu) oli runoilijasuvun poika ja itsekin runoilija. Aiemmin hän kirjoitti runoja Mestariamme Profeettaa ja islamia vastaan. Tästä kerrottiin Mestarillemme, ja hän määräsi Ka‘bin surmattavaksi, missä hänet ikinä nähtäisiin.

Hänen veljensä kunnianarvoisa Bujair (radiyallahu ‘anhu), joka oli jo aiemmin tullut muslimiksi, kirjoitti hänelle tästä määräyksestä ja siitä, että jos hän tulisi muslimiksi, rakas Profeettamme, tuo Armon Valtameri, antaisi hänelle anteeksi. Luettuaan kirjeen kunnianarvoisa Ka‘b mietti syvällisesti. Hän alkoi ymmärtää epäjumalien palvonnan järjettömyyden, islamin ylevyyden ja Profeettamme suuruuden, ja hänen sydämensä alkoi valaistua. Lopulta hän päätti tulla muslimiksi ja lähti kohti valon Medinaa. Hän kirjoitti pitkän runon, jossa hän ylisti Mestariamme Profeettaa (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ja kertoi, miten hän oli katunut ja tullut muslimiksi. Saavuttuaan Medinaan hän tuli Allahin Lähettilään luo erään Juhainan heimoon kuuluvan ystävänsä kanssa. Mestarimme istui ja keskusteli seuralaistensa kanssa. Ennen kuin kunnianarvoisa Ka‘b esittäytyi, hän sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Ka‘b ibn Zuhair on katunut tekojaan ja tullut muslimina pyytämään armahdusta. Jos tuon hänet luoksesi, armahdatko hänet ja hyväksytkö hänet muslimiksi?” Mestarimme Profeetta sanoi: ”Kyllä.” Silloin kunnianarvoisa Ka‘b sanoi: ”Todistan, ettei ole muuta palvonnan arvoista jumalaa kuin Allah. Muhammad (‘alaihis-salam) on Hänen palvelijansa ja Lähettiläänsä.” Maailmojen Johtaja kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Olen Ka‘b ibn Zuhair, oi Allahin Lähettiläs.” Kun eräs ansareista sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs, anna minulle lupa, niin katkaisen tämän sinua vastustaneen miehen kaulan”, Mestarimme sanoi: ”Luovu siitä. Hän on tullut katuen entistä tilaansa ja kääntynyt Totuuden (Haqq) puoleen.” Sitten Ka‘b ibn Zuhair (radiyallahu ‘anhu) lausui runonsa, joka kertoi hänen muslimiksi tulostaan, rakkaasta Profeetastamme sekä jalojen seuralaisten suuruudesta ja arvosta. Mestarimme Profeetta piti suuresti tästä runosta, joka alkoi sanoin ”Banat Su‘ad / Rakastettu on lähtenyt” ja jatkui näin:

Totisesti, kerran jokainen ihminen kannetaan paareilla…
Oi Allahin Lähettiläs, tulin suureen läsnäoloosi anteeksi anoen…
Hänen anteeksiantonsa on toivoista suurin…
Hänen edessään anteeksipyynnöt otetaan vastaan…
Armahda minua, oi Allahin Lähettiläs…
Anna minulle anteeksi, oi Allahin Lähettiläs…
Totisesti Allahin Lähettiläs on Totuuden (Haqq ta‘ala)
terävistä, pahan tuhoavista miekoista paljastettu miekka…
Hän on valo, joka säteilee johdatusta ja näyttää oikean tien…

Profeetta antoi hänelle anteeksi. Ja kun Ka‘b pääsi tähän säepariin:

Inna’r-Rasula la-nurun yustada’u bihi,
Muhammadun min suyufillahi maslulu.
Allahin Lähettiläs on valo, josta ihmiset saavat valaistuksen,
hän on miekka Totuuden (Haqq ta‘ala) paljastettujen miekkojen joukossa,

kahden maailman Johtaja, Maailmojen Ylpeys (Fakhr al-‘alam) Muhammad Mustafa (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) otti siunatuilta olkapäiltään Siunatun viittansa (Hirka as-sa‘adat) ja asetti sen kunnianarvoisan Ka‘b ibn Zuhairin harteille.73

”Allahin Lähettiläs käski riisumaan kulta- ja rautasormukset, mutta ei kieltänyt hopeasormuksia.” Amr ibn Shu‘aib (radiyallahu ‘anhu)

Kalifaattinsa aikana kunnianarvoisa Mu‘awiya lähetti Ka‘b ibn Zuhairille viestin: ”Myy meille Allahin Lähettilään viitta!” ja lähetti hänelle kymmenentuhatta dirhamia. Ka‘b ibn Zuhair torjui kunnianarvoisan Mu‘awiyan pyynnön sanoen: ”Kun on kyse Allahin Lähettilään viitan pitämisestä yllä, en voi asettaa ketään itseni edelle!” Kun Ka‘b ibn Zuhair menehtyi, kunnianarvoisa Mu‘awiya osti viitan Ka‘bin pojilta kahdellakymmenellätuhannella dirhamilla. Tämä siunattu viitta siirtyi kalifilta kalifille.

Umaijadien valtakunnan kaaduttua sen osti kolmellasadalla dinaarilla ensimmäinen abbasidikalifi Abu’l-Abbas as-Saffah ibn Abdullah ibn Muhammad. Kalifit käyttivät sitä juhlapäivinä (Eid). Kun abbasidit muuttivat Egyptiin, he ottivat viitan mukaansa. Kun sulttaani Selim I (Yavuz Sultan Selim Han) valloitti Egyptin ja hänestä tuli kalifi, tämä siunattu viitta oli niiden ”Pyhien reliikkien” joukossa, jotka tuotiin Egyptistä Istanbuliin. Kuka tahansa voi käydä katsomassa sitä Topkapin palatsin Siunatun viitan huoneessa.

Tämä siunattu viitta on mustaa villakangasta, 124 cm pitkä ja leveähihainen. Viitan sisäpuoli on vuorattu kermanvärisellä villakankaalla. Se säilytetään monen kangaskäärön sisällä kultaisessa arkussa, jonka kansi avautuu ylhäältä ja jonka sulttaani Murad III teetti. Smaragdein koristeltu upea arkku on vertaansa vailla oleva taideteos. Arkkuun on kirjoitettu:

”La ilaha illallah wa ma arsalnaka illa rahmatan lil-‘alamin. La ilaha illallah al-Malik al-Haqq al-Mubin, Muhammadun Rasulullah as-Sadiq al-wa‘d al-amin.”74

Profeettamme vuode

Patja, jolla Mestarimme Profeetta nukkui, oli päällystetty nahalla ja täytetty taatelipalmun kuiduilla. Hän ja hänen vaimonsa nukkuivat molemmat sillä. Myös tyyny, jonka Profeettamme laittoi siunatun päänsä alle, oli päällystetty nahalla ja täytetty taatelipalmun kuiduilla. Mestarimme Profeetta ei pitänyt tätä maailmaa eikä sen asioita tärkeinä.

Abdullah ibn Mas‘ud kertoo: Maailmojen Johtaja oli nukkunut olkimatolla, ja matto oli jättänyt jälkiä hänen kylkeensä. Kun hän heräsi, hieroin hänen kylkeään ja sanoin: ”Isäni ja äitini olkoot uhrina puolestasi, oi Allahin Lähettiläs! Olisitpa kertonut meille, niin olisimme levittäneet matolle jotakin suojaamaan sinua!” Sitten sanoin: ”Hankimmeko sinulle pehmeän patjan?”

Maailmojen Johtaja sanoi: ”Mitä minä tämän maailman tavaroista? Tilani tässä maailmassa on kuin ratsastajan, joka lepää hetken puun varjossa ja jättää sen sitten jatkaakseen matkaansa!”75 Äitimme kunnianarvoisa Aisha kertoi: Eräs ansarinainen tuli luokseni. Kun hän näki Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) patjan, hän lähti ja lähetti villalla täytetyn patjan.

Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) tuli luokseni ja kysyi: ”Mikä tämä on?” Sanoin: ”Oi Allahin Lähettiläs! Eräs ansarinainen tuli käymään. Kun hän näki patjasi, hän lähti ja lähetti sinulle tämän.” Profeettamme sanoi: ”Lähetä se heti takaisin hänelle!” En kuitenkaan lähettänyt sitä takaisin. Pidin siitä, että se oli kodissani. Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) toisti sanansa kolme kertaa. Lopulta hän sanoi: ”Vannon Allahin kautta, oi Aisha! Jos olisin halunnut, Allah olisi antanut kulta- ja hopeavuorten kulkea kanssani!”76 Profeetan vuoteen alusta koostui kahdesta aba-viitasta (karkeaa villakangasta).

Eräänä yönä, kun hän tuli luokseni, olin taittanut aban kapeammaksi. Hän nukkui sen päällä. Sitten hän kysyi: ”Oi Aisha! Miksi vuoteeni ei ollut tänä yönä sellainen kuin tavallisesti?” Sanoin: ”Oi Allahin Lähettiläs! Taitoin sen kapeammaksi sinua varten.” Hän sanoi: ”Palauta se ennalleen!”77

Kunnianarvoisa Aisha kertoi myös: ”Quraishilaisille ei ollut Mekassa mitään mieluisampaa kuin nukkua vuoteessa. Kun Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) tuli Medinaan ja asettui Abu Ayyubin taloon, hän kysyi tältä: ’Oi Abu Ayyub! Eikö teillä ole vuodetta?’ Abu Ayyub sanoi: ’Vannon Allahin kautta, ettei ole!’ Kun ansareihin kuuluva Sa‘d ibn Zurara kuuli tästä, hän lähetti Allahin Lähettiläälle puisen vuoteen, jonka tukipuut oli tehty tiikkipuusta ja joka oli päällystetty pellavakuidusta kudotulla matolla. Allahin Lähettiläs nukkui siinä, kunnes muutti omaan kotiinsa, ja nukkui siinä aina siihen asti, kun palasi Herransa luo. Kun Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) oli pesty ja kääritty käärinliinoihin, hänet asetettiin tälle vuoteelle, ja hautajaisrukous (salat al-janaza) toimitettiin hänen maatessaan siinä. Ihmiset pyysivät sitä meiltä kantaakseen sillä vainajiaan ja saadakseen siitä siunausta. Myös kunnianarvoisten Abu Bakrin ja ‘Umarin ruumiit kannettiin sillä.”

Kunnianarvoisa Aisha kertoi: ”Allahin Lähettiläällä (‘alaihis-salam) oli matto, jonka päällä hän toimitti rituaalirukouksia öisin ja jonka hän päivisin levitti maahan istuakseen sillä ihmisten kanssa.”78

Profeettamme sormukset

Profeettamme selitti, että miehille vain hopeasormus on sallittu (halal) ja että kulta-, rauta- tai messinkisormuksen käyttäminen on kiellettyä (haram). Profeettamme itse käytti vain hopeasormusta siihen asti, kunnes palasi Herransa luo.

Allahin Lähettiläs käytti sormustaan siunatussa oikeassa kädessään. Hänet nähtiin käyttämässä sitä myös vasemmassa kädessä. Sormuksen käyttäminen oikeassa tai vasemmassa kädessä on sallittua (jaiz). Sormusta käytetään pikkusormessa tai sen viereisessä sormessa. Juhlapäivinä (Eid) sormuksen käyttäminen on suositeltavaa (mustahab) kaikille. Sormuksen käyttäminen näyttämisen tai kerskailun vuoksi on kiellettyä (haram).

Abessinian hallitsijan Negus Ashaman Profeetallemme lähettämien lahjojen joukossa oli kultasormus, jossa oli abessinialainen kivi. Rakas Profeettamme kutsui luokseen kunnianarvoisan Umaman, joka oli Abu’l-Asin tytär ja hänen oma tyttärentyttärensä, ja sanoi hänelle: ”Oi tyttäreni! Käytä sinä tätä sormusta!”79

Eräänä päivänä kunnianarvoisa Nu‘man ibn Bashir tuli Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo. Hänellä oli sormessaan kultasormus. Profeettamme sanoi: ”Miksi käytät Paratiisin koristetta ennen kuin olet päässyt Paratiisiin?” Silloin hän alkoi käyttää rautasormusta. Kun Profeettamme näki sen, hän sanoi: ”Miksi kannat jotakin, mikä kuuluu Helvettiin?” Nu‘man riisui sen ja alkoi käyttää pronssisormusta. Kun Profeettamme näki sen, hän sanoi: ”Miksi sinusta lähtee epäjumalien haju?” Nu‘man kysyi: ”Millaista sormusta minun pitäisi käyttää, oi Allahin Lähettiläs?” Profeettamme vastasi: ”Voit käyttää hopeasormusta. Sen paino ei saa ylittää yhtä mithqalia (neljä grammaa ja kahdeksankymmentä senttigrammaa eli 4,8 grammaa), ja käytä sitä oikeassa kädessäsi!”

Amr ibn Shu‘aib kertoo: ”Allahin Lähettiläs käski riisumaan kulta- ja rautasormukset, mutta ei kieltänyt hopeasormuksia.”

Kun rakas Profeettamme halusi kirjoittaa kirjeet Persian shaahille, Bysantin keisarille ja Negukselle, hänelle sanottiin: ”Oi Allahin Lähettiläs! He eivät lue kirjettä, jota ei ole sinetöity!” Silloin Profeettamme teetti hopeasormuksen, jonka kilpeen oli kaiverrettu kolmelle riville sanat ”Muhammadun Rasulullah” (Muhammad on Allahin Lähettiläs).

Sinettisormuksen kaiverrus kuului ylhäältä alas kolmella rivillä näin: ”Allah” yhdellä rivillä, ”Rasul” (Lähettiläs) yhdellä rivillä ja ”Muhammad” yhdellä rivillä. Profeetan hopeasormuksen kivi oli abessinialainen kivi.80 On myös kerrottu, että tämän hopeasormuksen kilpi oli hopeaa.

”Toimittakaa rituaalirukous sandaalit jalassanne, jotta ette muistuttaisi juutalaisia.” Hadith as-sharif

Kunnianarvoisa Amr ibn Sa‘id oli tullut Profeettamme luo. Kun Profeettamme näki sormuksen hänen sormessaan, hän kysyi: ”Mikä sormus sinulla on kädessäsi?” Amr ibn Sa‘id vastasi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Tämä on sormus. Teetin sen itse.” Profeettamme kysyi: ”Mitä siihen on kaiverrettu?” Amr ibn Sa‘id sanoi: ”Muhammadun Rasulullah.” Profeettamme sanoi: ”Annahan kun katson sitä!” Hän otti sen, alkoi käyttää sitä omana sinettinään ja kielsi muita kaivertamasta sormuksiinsa sanoja ”Muhammadun Rasulullah”.81 Profeettamme palasi Herransa luo tämä sinettisormus siunatussa sormessaan.

Profeettamme käytti sormustaan kivi siunattuun kämmeneen päin. Ennen kuin hän meni käymälään, hän otti sormuksen pois sormestaan. Rakkaan Profeettamme lähdettyä tästä maailmasta Profeettamme sinettisormusta käyttivät ensin kunnianarvoisa Abu Bakr, sitten kunnianarvoisa ‘Umar ja ‘Umarin jälkeen kunnianarvoisa ‘Uthman. Eräänä päivänä kalifaattinsa aikana kunnianarvoisa ‘Uthman istui Arisin kaivon reunalla ja pudotti vahingossa sormuksen kaivoon. Vaikka kaivosta tyhjennettiin kaikki vesi ja sormusta etsittiin kolme päivää, tätä siunattua sormusta ei löytynyt.82 Kaiverrusten tekeminen sormusten kiviin jatkui Profeettamme jälkeen.

Kunnianarvoisan Abu Bakrin sormukseen oli kirjoitettu ”Ni‘mal-qadir Allah” (Miten kauniisti Allahin (ta‘ala) kaikkivaltius riittää). Kunnianarvoisan ‘Umarin sormukseen oli kirjoitettu ”Kafa bil-mawti wa‘izan ya ‘Umar” (Kuolema riittää neuvojaksi, oi ‘Umar).

Kunnianarvoisan ‘Uthmanin sormukseen oli kirjoitettu ”La-nasbiranna” (Me totisesti olemme kärsivällisiä). Kunnianarvoisan Alin sormukseen oli kirjoitettu ”Al-mulku lillah” (Kaikki omaisuus kuuluu vain Allahille (ta‘ala)).

Kunnianarvoisan Hasanin sormukseen oli kirjoitettu ”Al-‘izzatu lillah” (Kunnia ja suuruus kuuluvat Allahille (ta‘ala)).

Kunnianarvoisan Mu‘awiyan sormukseen oli kirjoitettu ”Rabbighfir li” (Oi Herrani, anna minulle anteeksi). Kunnianarvoisan Ibn Abi Lailan sormukseen oli kirjoitettu ”Ad-dunya gharur” (Maailma on petollinen ja valehtelija).

Kunnianarvoisan Suuren imaamin (al-Imam al-A‘zam) Abu Hanifan sormukseen oli kirjoitettu ”Qul il-khaira wa illa faskut” (Puhu hyvää tai ole hiljaa!).

Kunnianarvoisan imaami Abu Yusufin sormukseen oli kirjoitettu ”Man ‘amila bi-ra’yihi nadima” (Se, joka toimii oman mielipiteensä mukaan, katuu). Kunnianarvoisan imaami Muhammad ash-Shaibanin sormukseen oli kirjoitettu ”Man sabara zafira” (Kärsivällinen saavuttaa voiton).

Kunnianarvoisan imaami ash-Shafi‘in sormukseen oli kirjoitettu ”Al-barakatu fil-qana‘a” (Siunaus on tyytyväisyydessä). He käyttivät sormuksiaan sinetteinään.

Profeettamme siunattu jalanjälki (Naksh al-qadam ash-sharif)

Naksh al-qadam ash-sharif tarkoittaa rakkaan Profeettamme Muhammadin (‘alaihis-salam) siunattuja jalanjälkiä. Yksi Mestarimme Profeetan ihmeistä oli se, että kun hän astui pehmeälle alustalle, esimerkiksi hiekkaan, hänen jalkansa eivät jättäneet jälkeä. Mutta kun hän astui kovalle alustalle, kuten kivelle, hänen jalkansa jättivät jäljen. Joitakin kiviä ja marmorilaattoja, joille hänen siunatut jalkansa astuivat ja jättivät jälkensä, on vuosisatojen ajan säilytetty pyhinä muistoesineinä. Ne on uskottu ihmiseltä toiselle, ja niistä on haettu siunausta.

Erityisesti muslimivaltioiden johtajat ja sulttaanit säilyttivät näitä kallisarvoisia muistoesineitä erityisessä suojassa tärkeissä paikoissa, kävivät itse katsomassa niitä ja antoivat muidenkin käydä. Tunnetuimmat säilyneet siunatut jalanjäljet ovat nämä: 1. Siunattu jalanjälki Firuz Shah Tughlaqin pojan Fath Khanin mausoleumissa Intiassa. 2. Kaksi siunattua jalanjälkeä Qaitbayn mausoleumissa Kairossa. 3. Kaksi siunattua jalanjälkeä Athar an-Nabin moskeijassa Kairossa. 4. Siunattu oikean jalan jälki Khalid ibn Zaid Abu Ayyub al-Ansarin (Eyüp Sultan) mausoleumissa Istanbulissa. Tämä Profeetan jalanjälki (Naksh al-qadam al-Payghambari) tuotiin mausoleumiin palatsista sulttaani Mahmud I:n käskystä vuonna 1734.

5. Kaksi jalanjälkeä, joita säilytetään seinäkaapissa sulttaani Abdulhamid I:n mausoleumin Uuden moskeijan puoleisella seinällä.

6. Kaksi siunattua jalanjälkeä kivessä, jota säilytetään erityisesti sitä varten tehdyssä seinäkaapissa sulttaani Mustafa III:n mausoleumissa Istanbulin Lalelissa. 7. Jalanjäljet Pyhien reliikkien huoneessa Topkapin palatsissa Istanbulissa. Topkapin palatsin Siunatun viitan huoneessa on kuusi siunattua jalanjälkeä, joista neljä on kivessä ja kaksi tiilessä. Yksi niistä on siunattu jalanjälki kalliossa, jolle Mestarimme Profeetta astui noustessaan taivasmatkalle (Mi‘raj); sitä säilytetään kaapissa Siunatun viitan huoneessa. Sen siunatun kallion päälle, jolle Mestarimme Allahin Lähettiläs astui noustessaan taivasmatkalle, rakennettiin Kalliomoskeijana (Qubbat as-Sakhra) tunnettu rakennus. Ennen kuin siunatut jalanjäljet siirrettiin nykyisille paikoilleen, niitä säilytettiin vuosisatojen ajan eri paikoissa. Lopulta ne asetettiin sinne, missä ne nyt ovat. Aitoja siunattuja jalanjälkiä käydään katsomassa siunauksen toivossa.

Siunattu jalanjälki (Qadam ash-sharif) ja sulttaani Ahmed I

Osmanien sulttaani Ahmed I, joka nousi valtaistuimelle kolmetoistavuotiaana ja menehtyi kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä, oli koko sydämestään omistautunut islamille ja Mestarillemme Allahin Lähettiläälle. Sulttaani Ahmed I, joka kirjoitti runoja myös salanimillä Bahti ja Ahmedi, teetti jalokivin koristellun, siunatun jalanjäljen muotoisen turbaanikoristeen ja kirjoitutti sen keskelle kullalla sinisen emalin päälle tämän itse kirjoittamansa runon:

Voi, kunpa voisin kantaa sitä aina päässäni kuin kruunuani,
tuon kunnianarvoisan, lähettiläiden kuninkaan puhdasta jalanjälkeä (qadam).
Jalanjäljen omistaja on profeettojen puutarhan ruusu;
oi Ahmed, älä viivyttele, paina kasvosi tuon Ruusun jalanjälkeä vasten.
Sulttaani Ahmed I (Bahti)

Sulttaani Ahmed I kantoi tätä koristetta päässään perjantaisin, juhlapäivinä (Eid) ja muina siunattuina päivinä. Ayıntabi Mehmed Münib efendi kirjoitti kirjan Athar al-hikam fi naksh al-qadam, joka kertoo, miten sulttaani Abdulhamid I:n mausoleumissa oleva siunattu jalanjälki löydettiin ja sijoitettiin mausoleumiin. Sulttaani Ahmed Han kirjoitti tämän runon omalla kaunokirjoituksellaan ja lähetti sen shaikhilleen Aziz Mahmud Hüdayi efendille.83 Sulttaani Ahmed myös maalautti runon taululle ja ripusti sen valtaistuimensa eteen. Taulu, jolle runo on kirjoitettu, riippuu yhä Sulttaani Ahmedin moskeijassa.

Profeettamme siunatut sandaalit (Na‘lin ash-sharif)

Mestarimme Profeetan aikana käytetyt sandaalit (na‘lin) olivat erilaisia kuin nykyiset puukengät. Niissä oli nahkapohja, ja ne olivat päältä avoimet ja hihnalliset. Allahin Lähettiläs ja jalot seuralaiset toimittivat rituaalirukouksen niissä sandaaleissa, joita he käyttivät kaduilla. Heidän sandaalinsa olivat puhtaat, ja Profeetan moskeijan (Masjid an-Nabawi) lattia oli hiekkaa. Kukaan ei tullut sinne likaisin sandaalein.

Eräässä hadithissä sanotaan: ”Toimittakaa rituaalirukous sandaalit jalassanne, jotta ette muistuttaisi juutalaisia.”

Jopa siunattujen sandaalien (Na‘lin as-sa‘adat) kuvien uskotaan tuovan siunausta, ja niitä ripustetaan koteihin ja työpaikoille. Siunatun viitan huoneessa on siunattujen sandaalien lisäksi myös niistä metallista ja puusta tehtyjä malleja.

Seitsemän esinettä, jotka Profeettamme piti mukanaan

Kun Profeettamme matkusti, hän otti mukaansa kamman, peilin, miswakin, ruusuöljyä, kohlia (silmämeikkiä) ja sakset, ja ne olivat aina hänen mukanaan, oli hän sitten matkalla tai kotona. Kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”Sotaretkiä (ghaza) varten valmistin Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) ruusuöljyn, kamman, peilin, kahdet sakset, kohlirasian ja miswakin.” Äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi myös: ”Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) ei koskaan eronnut näistä seitsemästä esineestä, ei matkoilla eikä kotona:

1. pullo ruusuöljyä, 2. kampa, 3. peili, 4. kohlirasia, 5. miswak, 6. kahdet sakset, 7. luusta tehty hiusten jakaja.”84

Profeettamme sauva ja kepit

Kun Mestarimme Profeetta piti perjantaisaarnaa (khutba), hän nojasi sauvaan tai jouseen. Matkoilla hän piti saarnan jouseen nojaten. Rakas Profeettamme sanoi, että sauvaan nojaaminen kuului profeettojen tapoihin. Hän itse nojasi sauvaan ja suositteli sitä muillekin. Mu‘awiya ibn Abi Sufyanin kalifaatin aikana Mestarimme Profeetan sauva oli Sa‘d al-Qarazilla. Viisikymmentä vuotta hijran jälkeen kunnianarvoisa Mu‘awiya ibn Abi Sufyan tuli pyhiinvaellukselle (hajj). Hän halusi poistaa saarnatuolin (minbar) Profeettamme moskeijasta ja siirtää sen Damaskokseen. Hän pyysi myös sauvaa, joka oli Sa‘d al-Qarazilla. Kunnianarvoisat Jabir ibn Abdullah ja Abu Huraira menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Oi uskovien johtaja (Amir al-Mu’minin)! Ei ole oikein siirtää Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) saarnatuolia paikaltaan tai viedä hänen sauvaansa Damaskokseen!” Silloin kunnianarvoisa Mu‘awiya luopui aikeestaan ja pyysi anteeksi.

Eräänä päivänä Profeettamme vei kunnianarvoisan Abdullah ibn Unaisin moskeijasta kotiinsa. Hän antoi tälle sauvan ja sanoi: ”Pidä tämä sauva tallessa, oi Abdullah ibn Unais!” Kun Abdullah ibn Unais (radiyallahu ‘anhu) meni sauva kädessään ihmisten joukkoon, häneltä kysyttiin: ”Mikä tämä sauva on?” Hän vastasi: ”Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) antoi sen minulle ja käski pitää sen tallessa.” Ihmiset sanoivat kunnianarvoisalle Abdullah ibn Unaisille: ”Sinun pitäisi mennä takaisin Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) luo ja kysyä häneltä, miksi hän antoi tämän sauvan sinulle!”

Siunatut sandaalit (Na‘lin ash-sharif)

Allahin Lähettilään sandaali taivaisiin nousee,
sen varjossa on jokainen luotu.
Musalle sanottiin Turilla: ”Riisu sandaalisi”,
mutta hänelle sanotaan Valtaistuimen (Arsh) yläpuolella: ”Älä riisu.”
Tämä on korotetun Lähettilään sandaalin muoto,
tähdetkin kaipaavat olla maa hänen askeltensa alla.
Seitsemän taivaan asukkaat sitä kaipaavat,
ja sulttaanien kruunut sitä kadehtivat.
Mustafan sandaalien vertaista ei ole,
niistä tulee silmien valo ja sydämen rauha.
Kunnioita suuresti sandaalien muotoa,
jokainen pää kaipaa olla niiden jalkana.
Kun onnettomuudet ja koettelemukset ympäröivät joka puolelta,
siunatut sandaalit ovat minulle turvallinen linna.
Tässä lujassa linnassa olen suojassa,
se suojelee minua, kun turvaudun sen kauniiseen muotoon.
Sandaalien muotoa palvellen sydän toivoo
saavansa elää niiden varjossa kummassakin maailmassa.
Ibn Mas‘ud sai onnen palvella itse sandaaleja,
mutta minun onneni tulee vain niiden kuvan kautta.
Yusuf Nabhani

”Mustafan sandaalien vertaista ei ole, niistä tulee silmien valo ja sydämen rauha.” Yusuf Nabhani (rahmatullahi ‘alaih)

Niinpä Abdullah ibn Unais meni takaisin Profeettamme luo ja kysyi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Miksi annoit minulle tämän sauvan?” Profeettamme sanoi: ”Tämä on merkki välillämme tuomiopäivänä! Sinä päivänä hyvin harvat nojaavat sauvaan Paratiisissa! Sinä saat nojata tähän sauvaan Paratiisissa!” Abdullah ibn Unais piti sauvan mukanaan miekkansa rinnalla eikä koskaan luopunut siitä. Kuolinvuoteellaan hän määräsi perheelleen testamentissaan, että sauva pantaisiin hänen käärinliinojensa sisään ja haudattaisiin hänen kanssaan. Sauva asetettiin hänen ruumiinsa ja käärinliinansa väliin, ja niin hänen testamenttinsa täytettiin. Mestarimme Profeetalla oli mihjan, joka oli kyynärän (noin 68 cm) mittainen tai hieman pidempi. Mihjan on keppi, jonka pää on koukussa. Profeettamme tervehti Mustaa kiveä (Hajar al-Aswad, josta Kaaban kiertäminen eli tawaf alkaa) osoittamalla sitä kaukaa tällä kepillä (istilam). Kun Allahin Lähettiläs nousi kamelinsa selkään, hän ripusti kepin eteensä. Mestarillamme oli myös mihsarra (kuivasta taatelipalmun oksasta tehty keppi) nimeltä Urjun. Puun oksasta tehtyä keppiä kutsutaan nimellä mihsarra. Kun Profeettamme meni Baqi al-Gharqadiin, hän otti sen mukaansa ja nojasi siihen, ja istuessaan hän käänteli sitä kädessään. Joskus Profeettamme piti saarnan (khutba) tämä keppi kädessään. Profeetallamme oli myös vuoriston puista leikattu qadib-keppi nimeltä Mamshuq. Kun kunnianarvoisa ‘Uthman piti saarnaa saarnatuolissa Profeettamme qadib-keppi kädessään, Jahjah ibn Sa‘id tai Jahjah ibn Qais tuli paikalle, otti kepin ‘Uthmanin kädestä, taivutti sen polveaan vasten ja katkaisi sen. Paikalla olleet huusivat hänelle. Tämä vihastutti Allahia (ta‘ala), ja Hän antoi Jahjahin käteen tai polveen akila-nimisen taudin (kutinan). Vuoden kuluessa kunnianarvoisan ‘Uthmanin marttyyrikuolemasta Jahjah kuoli lakkaamatta itseään raapien.

Profeettamme miekat

Mestarillamme Profeetalla oli yhdeksän miekkaa.

Isältä peritty miekka, joka tunnettiin nimellä Ma’sur, oli Profeettamme mukana hänen muuttaessaan Medinaan.85 Abd: Sa‘d ibn Ubada oli antanut tämän miekan lahjaksi Profeetallemme, ja Profeettamme otti sen mukaansa Badrin taisteluun.

Zulfikar: Miekka kuului jollekulle Quraishin monijumalaiselle, joko Munabbih ibn Hajjajille tai As ibn Munabbihille, ja se saatiin sotasaaliiksi Badrin taistelussa. Mestarimme Profeetta lahjoitti Zulfikarin Alille. Sen kahvan nuppi sekä sen hihnan renkaat ja ketjut olivat hopeaa.86

Profeettamme palattua Herransa luo Abbas kääntyi Abu Bakrin puoleen ja ilmaisi halunsa ottaa Zulfikar Alilta. Abu Bakr sanoi: ”Olen aina nähnyt tuon miekan hänen kädessään. En pidä sopivana ottaa sitä häneltä pois!” Niinpä Abbas jätti sen Alille.87

Profeettamme keihäät

”Ei ole sankaria kuin Ali, eikä miekkaa kuin Zulfikar!” Hadith as-sharif

Profeettamme osaksi oli tullut kolme keihästä Bani Qainukan juutalaisilta saadusta sotasaaliista. Yksi Profeettamme keihäistä oli nimeltään Muswi ja toinen Musna. Profeetallamme oli myös suuri heittokeihäs nimeltä Baida ja keihästä pienempi heittokeihäs nimeltä Anaza. Abessinian hallitsija Negus Ashama lähetti rakkaalle Profeetallemme kolme Nab‘a-nimistä keihästä ja yhden heittokeihään. Profeettamme otti yhden itselleen, antoi toisen Alille ja kolmannen ‘Umarille.

Paaston päättävän juhlan (Eid al-Fitr, ramadanin juhla) ja uhrijuhlan (Eid al-Adha) aikana Bilal al-Habashi (radiyallahu ‘anhu) kantoi Profeettamme keihästä tämän edellä matkalla suurelle ulkorukouspaikalle. Perille päästyään hän iski keihään pystyyn maahan Mestarimme Profeetan eteen. Rakas Profeettamme johti juhlarukouksen kasvot tuota keihästä kohti. Profeettamme palattua Herransa luo Bilal al-Habashi kantoi tätä keihästä juhlapäivinä Abu Bakrin edellä ja iski sen maahan tämän eteen rukouspaikalla. Abu Bakrin jälkeen ‘Umarin ja sen jälkeen ‘Uthmanin aikana tämän tehtävän hoiti samalla tavalla rukouskutsuja (mu’adhdhin) Sa‘d al-Karaz. Tätä jatkettiin myös Medinan kuvernöörien aikana.

Profeettamme jouset

Rakkaalla Profeetallamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) oli kuusi jousta. Niistä kolme, nimeltään Rawha, Baida ja Safra, saatiin sotasaaliiksi Bani Qainukan juutalaisilta. Safra-jousi oli tehty nab‘-puusta.88 Myös Katum-niminen jousi oli tehty nab‘-puusta, ja se katkesi Uhudin taistelussa. Katada ibn Nu‘man otti katkenneen jousen muistoksi. Profeetallamme oli myös jouset nimeltä Sadad ja Zawra.89

Profeettamme kilvet

Profeetallamme oli kolme kilpeä. Zaluk oli kilpi, jossa oli pässinpään kuva. Tämä kilpi oli annettu Profeetallemme lahjaksi. Profeettamme ei kuitenkaan pitänyt siitä, koska siinä oli kuva. Kun hän heräsi aamulla, hän näki, että Allah (ta‘ala) oli poistanut kuvan kilvestä.90

Profeettamme rengaspaidat

Profeetallamme oli seitsemän rengaspaitaa. Ne ovat:

Dhat al-Fudul91: Sa‘d ibn Ubada antoi tämän Profeetallemme lahjaksi, kun tämä oli lähdössä Badrin taisteluun.92

Saghdiyya ja Fidda: Nämä kaksi rengaspaitaa tulivat Profeettamme osaksi Bani Qainukan juutalaisilta saadusta sotasaaliista. Saghdiyya-niminen rengaspaita oli se ikivanha rengaspaita, jota Dawud (‘alaihis-salam) käytti taistellessaan Jalutia (Goljatia) vastaan. Uhudin taistelussa Profeettamme käytti Dhat al-Fudulia ja Fiddaa päällekkäin.93 Kun Profeettamme palasi Herransa luo, Dhat al-Fudul -niminen rengaspaita oli pantattuna Bani Zafarin heimoon kuuluvalle juutalaiselle nimeltä Abushahm kolmestakymmenestä sa‘sta ohraa, jotka oli ostettu hänen perheensä tarpeisiin.94

Hänen muut rengaspaitansa olivat Dhat al-Wishah, Dhat al-Hawashi, Batra’ ja Khirniq.95

Hunainin taistelussa Profeettamme käytti Dhat al-Fudulia ja Saghdiyyaa.96

Profeettamme kypärät

Yksi Allahin Lähettilään kypäristä oli Muwashshah. Tämä kypärä oli Bani Qainukan juutalaisilta saatua sotasaalista. Kypärä nimeltä Dhus-subugh, Dhus-subub tai Mashbugh oli se kypärä, jota Profeettamme käytti Uhudin taistelussa. Se murtui monijumalaisten miekaniskuista ja heitetyistä kivistä, ja kaksi sen rengasta painui rakkaan Profeettamme siunattuihin poskiin.

Profeetallamme oli kypärä päässään myös silloin, kun hän valloitti Mekan.

Sotilaat nousivat ratsuille, liput ja viirit liehuen,
he soittivat mehteriä97 torvin ja rummuin.

Profeettamme liput ja viirit

Mestarimme Profeetta käytti sotaretkillä kahdenlaisia lippuja. Hänen raya-lippunsa oli musta, ja hänen liwa-lippunsa oli valkoinen ja hieman pienempi. Muhammad ibn Qasimin vapautettu orja Yunus ibn Ubaid kertoo: ”Muhammad ibn Qasim lähetti minut Bara ibn Azibin luo kysymään Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) lipusta. Bara ibn Azib sanoi: ’Se oli musta ja nelikulmainen, tehty namirasta (mustavalkoraitaisesta villakankaasta).’” Tämä lippu oli Aishan villasta kudottu musta kietaisuliina, jota koristivat kamelin satulaa muistuttavat kirjailut. Sitä kutsuttiin nimellä Uqab. Rakkaan Profeettamme lippu oli Alin hallussa. Khaibarin taistelussa Profeettamme sanoi: ”Annan lipun sellaiselle urhealle, joka rakastaa Allahia (ta‘ala) ja Hänen Lähettilästään ja jota Allah (ta‘ala) ja Hänen Lähettiläänsä myös rakastavat!” ja kutsui Alin luokseen. Sitten hän antoi lippunsa tälle.98 Allah (ta‘ala) soi Khaibarin valloituksen Alille.

”Annan lipun sellaiselle urhealle, joka rakastaa Allahia ja Hänen Lähettilästään ja jota Allah ja Hänen Lähettiläänsä myös rakastavat!” Hadith as-sharif

Allahin Lähettilään Liwa al-hamd -nimiseen lippuun (Ylistyksen lippu) oli kirjoitettu ”La ilaha illallah Muhammadun Rasulullah”. Kharrarin retkellä (sariyya) Profeettamme sitoi valkoisen lipun Sa‘d ibn Abi Waqqasille. Kun Profeettamme lähetti Alin Jemeniin, hän sitoi turbaanin keihään kärkeen ja sanoi: ”Liwa on tällainen!” Vain sotajoukon komentaja piteli ja kantoi liwa-lippua. Profeettamme valkoista lippua kantoivat Hamza Abwan (Waddanin) sotaretkellä, Sa‘d ibn Abi Waqqas Buwatin sotaretkellä, Ali Kurz ibn Jabir al-Fihrin takaa-ajossa ja Hamza Dhu’l-Ushairan sotaretkellä.

Badrin taisteluun lähtiessään Profeettamme antoi valkoisen lippunsa (liwa) Mus‘ab ibn Umairille, ja Ali kantoi hänen mustaa lippuaan (Uqab) Profeettamme edellä.99 Profeettamme valkoista lippua kantoi Bani Qainukan sotaretkellä Hamza, Karkarat al-Qadrin, Uhudin ja Badr al-Maw’idin sotaretkillä Ali ja Juoksuhaudan taistelussa Zaid ibn Haritha. Myös Mekan Profeettamme valloitti valkoisen lippunsa alla. Tabukin sotaretkellä Profeettamme antoi suuren lippunsa Abu Bakrin ja pienemmän lippunsa Zubair ibn Awwamin kannettavaksi.

Profeettamme hevoset

Rakkaan Profeettamme ensimmäinen hevonen oli se, jonka hän osti Medinassa Bani Fazaran heimoon kuuluvalta beduiinilta kymmenellä hopea-oqiyalla.100 Aavikon asukkaat kutsuivat sitä nimellä Daris, ja Profeettamme antoi sille nimen Sakb. Profeettamme ratsasti sillä Uhudin taistelussa.101 Sakbin huulissa oli valkoista. Kolmessa sen jalassa oli läikät, mutta yhdessä oikeassa jalassa ei ollut läikkää. Sakb oli nopea hevonen. Sen kulku oli sulavaa kuin virtaava vesi. Profeettamme osti Murtajiz-nimisen hevosensa Bani Murran heimoon kuuluvalta beduiinilta. Murtajiz oli kaunis ja sopusuhtainen, ja se hirnui kuin olisi lausunut runoa.102 Aleksandrian hallitsija Muqawqas oli lähettänyt Profeetallemme lahjaksi Lizaz-nimisen hevosen. Lizaz oli hyvin nopea.103

Farwa ibn Umair al-Juzami oli antanut Profeetallemme lahjaksi Zarib-nimisen hevosen. Zarib oli hyvin vahva ja kestävä hevonen.

Rabi‘a ibn Abi Bara al-Kalbi oli antanut Profeetallemme lahjaksi Lahif-nimisen (tai Luhaif) hevosen. Lahifilla oli pitkä häntä, joka lakaisi maata. Ya‘sub oli Profeettamme hevosista paras.

Murawih oli kilpahevonen, jonka Ubaid ibn Yasir oli antanut Profeetallemme lahjaksi Tabukissa. Murawih juoksi kuin tuuli.

”Oi Allahini! Niin kuin olet luonut ulkomuotoni kauniiksi, kaunista myös luonteeni.” Hadith as-sharif

Bani Rahan heimon edustajat, jotka tulivat Medinaan hijran kymmenentenä vuotena, olivat antaneet Profeetallemme lahjaksi Mirwah-nimisen hevosen. Kun Mirwahilla ratsastettiin ja sitä kävelytettiin Allahin Lähettilään edessä, Profeettamme piti siitä kovasti. Vard oli hevonen, jonka Tamim ad-Dari oli antanut Profeetallemme lahjaksi. Vardin väri oli punaisenruskea. Profeettamme antoi sen lahjaksi ‘Umarille. ‘Umar taisteli Allahin tiellä Vardilla ratsastaen. Hän lähti sillä sotaretkeltä toiselle. Profeettamme järjesti kolmen hevosensa välillä kilpa-ajoja. Sahl ibn Sa‘d ratsasti Zaribilla ja Abu Usaid as-Sa‘idi Lizazilla. Lizaz tuli ensimmäisenä, Zarib seurasi Lizazia ja Sakb tuli Zaribin jälkeen.

Profeettamme muuli ja aasi

Allahin Lähettiläällä oli myös aasi ja muuli. Aleksandrian hallitsija Muqawqas oli lähettänyt Profeetallemme lahjaksi harmaan muulin ja harmaan aasin. Muulin nimi oli Duldul ja aasin Yafur tai Ufair.104 Duldul oli ensimmäinen valkoinen muuli, joka islamissa nähtiin. Khaibarin taistelussa Profeettamme ratsasti tällä harmaalla muulilla, Hunainin taistelussa taas toisella harmaalla muulilla. Kun Profeettamme kannusti muuliaan hyökätäkseen Hawazinin heimoa vastaan erään sotaretken aikana, Abbas piti muulin suitsista ja Abu Sufyan ibn Harith sen jalustimista yrittäen hidastaa sen vauhtia ja estää Profeettaamme syöksymästä vihollisen rivistöön. On myös kerrottu, että Khaibarin taistelussa Yafurin selkään laitettiin satula ja päähän palmukuitunuorasta tehty riimu, ja Profeettamme ratsasti sillä. Kun Profeettamme palasi jäähyväispyhiinvaellukseltaan, Yafur oli kuollut. Duldul jäi Alille, kun Profeettamme palasi Herransa luo. Ali ratsasti Duldulilla aina marttyyrikuolemaansa asti. Sen jälkeen Hasan, sitten Husain ja sen jälkeen Muhammad ibn al-Hanafiyya ratsastivat sillä. Duldul eli Mu‘awiyan aikaan asti.

Profeettamme kamelit

Quswa: Tämä Mestarimme Profeetan kameli, joka tunnettiin myös nimillä Jad‘a ja Adba, kuului Bani Qushair ibn Ka‘b ibn Rabi‘a ibn Amirin tai Huraish ibn Ka‘bin heimon eläimiin. Abu Bakr osti sen neljälläsadalla dirhamilla ja myi sen Profeetallemme samaan hintaan. Profeettamme muutti Medinaan Quswalla. Hän lähti sillä Hudaibiyan pieneen pyhiinvaellukseen (‘umra). Hän myös valloitti Mekan sen selässä. Profeettamme osallistui Quswalla kilpa-ajoihin, eikä yksikään kameli päässyt sen ohi. Kerran eräs beduiini kuitenkin osallistui kilpailuun kaksivuotiaalla kamelilla ja voitti. Mestarimme Profeetta piti jäähyväispyhiinvaelluksellaan Arafatin saarnansa (khutba) Quswan selästä. Abu Bakrin kalifaatin aikana Quswa jätettiin Jannat al-Baqi -hautausmaalle. Siellä se sai kulkea vapaana, ja siellä se kuoli.105

Abu Jahlilta sotasaaliiksi saatu kameli: Badrin taistelussa Abu Jahlin kuuluisa kameli tuli sotasaaliina rakkaan Profeettamme osaksi. Hudaibiyan pieneen pyhiinvaellukseen (‘umra) asti hän lähti sotaretkille myös tällä kamelilla. Hän merkitsi sen uhrattavaksi pienen pyhiinvaelluksen yhteydessä. Monijumalaiset halusivat ostaa sen sadalla kamelilla. Profeettamme sanoi: ”Jos emme olisi erottaneet ja määränneet sitä uhriksi, olisin täyttänyt toiveenne.” Lypsykamelit: Profeetallamme oli seitsemän lypsykamelia, joiden nimet olivat Hanna, Samra, Urais, Sa‘diyya, Bagum, Yasira ja Dabba’. Ne laidunsivat Dhu’l-Jadrin ja Jamman laitumilla. Profeettamme perhe eli kahdella nahkaleilillisellä näiden kamelien maitoa, joka tuotiin heille joka ilta.106 Kun Profeettamme palasi Herransa luo, yksikään näistä kameleista ei kuitenkaan ollut enää elossa.

Profeettamme pysyvät lahjoitukset (waqf)

Islamin ensimmäinen pysyvä lahjoitus vähäosaisten hyväksi ja islamin edistämiseksi (waqf)107 koostui seitsemästä puutarhasta ja hedelmätarhasta, jotka Uhudissa marttyyrikuoleman saanut Muhairiq jätti testamentillaan Profeetallemme ja jotka tämä otti vastaan. Niiden nimet olivat: 1. Misab, 2. Safiya, 3. Dalal, 4. Husna, 5. Burqa’, 6. A’waf, 7. Mashraba.108 Uhudin taistelun aikana Muhairiq, joka ennen muslimiksi tuloaan oli juutalainen oppinut ja varakas mies, nousi kansaansa vastaan sanoen: ”Tiedätte hyvin, että Muhammad on viimeisen ajan profeetta. Hänen ominaisuutensa on kirjoitettu selvästi Toorassa. Meidän kuuluu nyt seurata häntä ja olla hänen kanssaan hänen vaikeina aikoinaan.” Juutalaiset sanoivat: ”Olet oikeassa, mutta tänään on sapatti. Emme voi lähteä!” Kun Muhairiq ymmärsi, ettei vaatiminen hyödyttänyt, hän vyötti miekkansa ja julisti olevansa muslimi. Hän määräsi sukulaisilleen testamentissaan: ”Jos minut surmataan, koko omaisuuteni kuuluu Muhammadille. Hän saa käyttää sitä niin kuin haluaa.” Hän lähti ja liittyi islamin sotajoukkoon. Ja hän joi marttyyriuden juomaa (radiyallahu ‘anhu).

Lopulta Uhudin taistelu päättyi ja haavoja alettiin sitoa. Muhairiqin sukulaiset pysyivät uskollisina hänen testamentilleen ja antoivat hänen omaisuutensa Allahin Rakkaimmalle. Mestarimme Profeetta lahjoitti nuo viileää vettä ja runsaasti hedelmiä tulvivat maat hyväntekeväisyyteen ja avasi ne köyhien käyttöön. Näin lahjoitusten (waqf) perinne sai islamissa alkunsa. Profeettamme kehui häntä sanoen: ”Muhairiq on hyvä ihminen juutalaisten joukosta.”

Profeettamme waqf-lahjoitukset Medinassa olivat enimmäkseen Muhairiqin omaisuutta.

Ibn Humaid kertoo: ”Kalifi ‘Umar ibn Abdul‘aziz oli halunnut, että hänelle tuotaisiin taateleita Muhairiqin lahjoittamista taatelilehdoista. Ne tuotiin lautasella. ‘Umar ibn Abdul‘aziz sanoi: ’Abu Bakr ibn Hazm kirjoitti minulle, että nämä taatelit ovat taatelipalmusta, joka on jäljellä Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) ajalta, ja Allahin Lähettiläs söi sen taateleita.’ Silloin sanoin: ’Oi muslimien johtaja! Jaa ne meidän kesken!’ Hän jakoi ne. Kukin meistä sai yhdeksän taatelia.”

‘Umar ibn Abdul‘aziz sanoi: ”Kun olin Medinan kuvernööri, menin tuohon taatelilehtoon ja söin tuon palmun taateleita. En ole koskaan syönyt yhtä herkullisia ja makeita taateleita!”

Amr ibn Muhajir kertoo: ”Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) jäämistö oli ‘Umar ibn Abdul‘azizilla eräässä huoneessa, ja hän katsoi sitä joka päivä. Kun Quraishin miehet olivat kokoontuneet hänen luokseen, hän päästi heidät tähän huoneeseen, kääntyi esineiden puoleen ja sanoi: ’Tässä on sen miehen perintö, jonka kautta Allah on teitä kunnioittanut!’” Jäämistöön kuuluivat: 1. yksi taatelipalmun lehdistä punottu vuode,

2. yksi taatelipalmun kuiduilla täytetty ja nahalla päällystetty päänalunen, 3. yksi suuri vati, 4. yksi juomamalja,

5. yksi vaate, 6. yksi käsikivi,

7. yksi nuoliviini, 8. yksi samettipeite.

(Tämä peite tuoksui myskiä ihanammalta Allahin Lähettilään siunatun kehon suloisen tuoksun vuoksi. Aina kun ‘Umar ibn Abdul‘aziz (radiyallahu ‘anhu) sairastui, hän peseytyi vedellä, jolla peite oli pesty, ja parani.)

Kun rakkauden meri aaltoili,
tuo verraton helmi ilmestyi,
hänen kunniastaan Totuus (Haqq) lausui:
Lawlaka lama khalaqtu’l-aflak.109
Kun tuon Auringon valo nousi,
se täytti koko maailmankaikkeuden,
ja joka hänen tietään kulkee,
hyvyyttä löytää kaikessa.
Vaikka maat olivat hänen vallassaan,
ei hänellä ollut kolmea paitaakaan.
Ei paljon ollut hänen kodissaan,
kuollessa haarniska oli pantattuna.
Sen rinnalla, mitä hän yleensä näki,
mikä arvo on tällä maailmalla?
Hänen hyvyytensä kaikille oli suuri,
”ei ole” ei ollut hänen sanansa.
Joskus hän antoi niin paljon,
että viholliset häpeissään päänsä painoivat.
Hän oli orvoille armollinen isä,
ja vähäisimmillekin hänen myötätuntonsa riitti.
Hänen jokainen tekonsa oli täynnä viisautta,
hän ei pyytänyt keneltäkään mitään.
Hän kävi aina sairaiden luona,
hän paransi kaikki kärsivät.

”Oi Allahin Lähettiläs! Voimani eivät riitä ylistämään sinua; meidät kaikki luotiin sinun tähtesi. Oi uskollisuuden maan kuningas, sinulle uhraan henkeni ja kaiken!” Hüseyin Hilmi ibn Sa‘id (rahmatullahi ‘alaih)

Yörukousta hän ei koskaan jättänyt,

Allahin pelosta hän ei maata jäänyt.

Profeetta piti aina jokaista

itsensä veroisena.

Hän oli ylpeä siitä, että oli Allahin palvelija,

hänen luonteensa oli jumalallinen luonne.

Joka tätä tietä tavoittelee,

hän kauniilla ominaisuuksilla kaunistuu.

Hän kävi koulua,

jonka opettaja oli Allah itse.

Koraanissa Armeliain (ar-Rahman)

kuvasi häntä kauniisti.

Ylösnousemukseen asti profeettojen kuninkaalle

lausuttakoon siunauksia (salawat) loputtomasti!

Hänen perheelleen ja seuralaisilleen

siunaus ja rauha nöyrästi!

Kultainen räystäskouru (Mizab ar-Rahma) / Kaaba

HILYA AS-SA‘ADAT
Neuvottuaan seuralaisiaan
Maailmojen Ylpeys sanoi: lähdettyäni,
joka näkee puhtaan kuvaukseni (hilya),
on kuin olisi nähnyt kasvoni,
ja jos hän sen nähdessään rakastaa minua,
jos hän rakastuu kauneuteeni,
jos hän yhä kaipaa nähdä minut,
jos rakkauteni täyttää hänen sydämensä,
Helvetti on hänelle kielletty,
Herrani suo hänelle Paratiisin.
Totuus ei herätä häntä alastomana,
hän saa osakseen Totuuden anteeksiannon.
On sanottu: jos joku
kirjoittaa rakkaudella Lähettilään kuvauksen (hilya ar-Rasul),
Totuus suojelee häntä pelolta,
vaikka koko maa täyttyisi onnettomuuksista.
Eikä hänen ihonsa tunne sairautta tässä maailmassa,
koko hänen ruumiinsa on turvassa kivuilta.
Olipa tuo ihminen kuinka syntinen tahansa,
Helvetti on hänen ruumiilleen kielletty.
Tuonpuoleisessa hän pelastuu rangaistukselta,
tässä maailmassa hänen jokainen askareensa on helppo.
Ylhäinen Herra herättää hänet Tuonpuoleisessa
niiden joukossa, jotka tässä maailmassa näkivät Lähettilään.
Vaikka Profeetan kuvaaminen on vaikeaa,
aloitamme sen, niin hyvin kuin voimme.
Turvaten Majesteettiseen (Dhu’l-Jalal)
aloitamme kuvauksen nöyrästi.
Koko kansa on tästä yhtä mieltä:
Maailmojen Ylpeys oli punaisen ja valkoisen värinen.
Hänen siunatut kasvonsa olivat puhtaan valkoiset,
ja niissä oli punerrusta kuin ruusussa.
Hiki hänen kasvoillaan oli kuin helmi,
se teki kauniin jalokiven vielä suloisemmaksi.

Kun tuo ilon lähde hikoili,
oli kuin valon meri olisi aaltoillut.
Hänen silmänsä näyttivät aina kuin kohlilla rajatuilta,
niiden kauneus veti sydämiä puoleensa.
Niiden valkuaiset olivat hyvin valkoiset,
Herra ylisti niitä jakeessaan.
Niiden mustuaiset eivät olleet pienet,
hänelle lähellä ja kaukana oli yhtä.
Hänen silmänsä olivat suuret, kauniit ja suloiset,
hänen siunatut kasvonsa säteilivät aina valoa.
Mustafan näön voima
oli yhtä vahva yöllä kuin päivällä.
Jos hän halusi katsoa jonnekin,
hänen puhdas ruumiinsa kääntyi samaan suuntaan.
Hänen ruumiinsa seurasi hänen päätään,
tästä tavasta hän ei koskaan luopunut.
Vaikka Lähettiläällä oli ruumis,
hän oli kuin ruumiillistunut sielu.
Lähettiläs oli kaunis ja suloinen,
Korkein Totuus rakasti häntä suuresti.
Niin kuin Malik ja Abu Hala yhdessä kertoivat,
hänen kulmakarvansa olivat erilliset kuin kuunsirpit.
Hänen kulmiensa välissä oli puhdasta valkoista,
joka näkyi kirkkaana kuin hopea.
Hänen siunatut kasvonsa olivat hieman pyöreät,
iho niin kirkas, että se oli miltei läpikuultava.
Hänen siunattujen mustien kulmiensa väli
oli kuin koko maailmankaikkeuden rukoussuunta (qibla).
Hänen siunattu nenänsä näytti sivulta
keskeltä hieman kohoavalta.
Se oli niin sirosti muotoiltu ja hieno,
ettei kukaan kykene sitä täysin kuvaamaan.
Hänen hampaidensa välissä oli pieni rako;
ne loistivat kuin helminauha.
Aina kun hänen etuhampaansa näkyivät,
valo peitti joka puolen.

Kun hän hymyili, Kahden Maailman Johtaja,
kaiken elävän ja elottoman profeetta,
hänen etuhampaansa näkyivät niin suloisina,
kauniina kuin rakeet.
Ibn Abbas sanoi, että Allahin Rakastettu
oli liian häveliäs nauraakseen ääneen.
Niin häveliäs oli uskonnon perusta,
ettei hän kertoman mukaan koskaan nauranut kovaa.
Allahin Lähettiläs oli niin hienotunteinen ja kaino,
ettei hän katsellut ympärilleen.
Hänen kasvonsa olivat pyöreät kuin täysikuu,
hän oli peili, joka heijasti Herraa (Mawla).
Niin valoisat olivat hänen kauniit kasvonsa,
että niihin katsominen häikäisi.
Niin sydämiä puoleensa vetävä oli tuo Profeetta,
että satatuhatta seuralaista rakasti häntä.
Ne, jotka näkivät hänet unessaan vain kerran,
sanoivat: maailmassa ei ole tämän kaltaista iloa.
Hänen poskensa olivat suloiset, tiedä se,
eivät lihavat, niin kerrotaan.
Totuus (Janab al-Haqq) oli rakkaudella luonut hänet
valkoiskasvoiseksi ja leveäotsaiseksi.
Hänen kaulansa valo hohti joka hetki
hiusten lomasta kuin valonlähde.
Hänen siunatussa parrassaan harmaita karvoja
oli vain seitsemäntoista, tiedä se.
Parta ei ollut kihara eikä liian pitkä;
se oli sopusuhtainen kuin kaikki hänen jäsenensä.
Maailmojen Lähettilään kaula oli puhdas,
väriltään valkoinen ja hyvin kirkas.
Monet hyvätapaiset seuralaiset kertoivat,
että hänen vatsansa ja rintansa olivat samassa linjassa.

Jos hänen siunattu rintansa olisi avattu,
tiedon aarre olisi säteillyt hengellistä runsautta.110
Rinta, jossa jumalallinen rakkaus asui,
ei olisi voinut olla toisenlainen.
Hänen siunattu rintansa oli leveä;
sinne oli laskeutunut jumalallinen tieto (‘ilm al-ladunni).
Valkoinen ja kirkas oli tuo suuri rinta,
näkijät luulivat sitä täysikuuksi.
Syvä rakkaus Ikuiseen Olentoon
oli sytyttänyt tuleen tuon kauniin olennon.
Jokainen tietää, nuori tai vanha,
että Maailmankaikkeuden Mestarin lapaluut olivat litteät.
Hänen selkänsä keskiosa oli hieman lihaksikas;
hän oli antelias ja arvokas.
Hänen hopeinen ihonsa oli äärimmäisen suloinen;
siinä oli suurehko profetian sinetti.
Profetian sinetti oli hänen selässään,
lähellä oikeaa puolta.
Ne, jotka asian tunsivat,
kertoivat sinetin olleen suuri luomi.
Se oli musta, keltaiseen vivahtava,
kyyhkysen munan kokoinen.
Sitä ympäröivät kuin reunaviivana
pienet karvat ympyrässä.
Ne, jotka tunsivat tuon jalosukuisen,
sanoivat suuren Profeetan olleen isoluinen.
Jokainen hänen luunsa oli iso ja vahva,
ulkomuodoltaan ja olemukseltaan erinomainen.

Jokainen hänen siunattu jäsenensä
oli luotu sopusuhtaiseksi ja lujaksi.
Profeetan kaikki siunatut jäsenet
olivat yhtä sulokkaat kuin Koraanin jakeet.
Tuon arvokkaan olennon kämmenet
olivat leveät, puhtaat, hienot ja rakastettavat.
Yhtä rakastettavat kuin kädet olivat hänen jalkapohjansa,
tuoksuvat ja kauniit kuin tuore ruusu.
Niin sirot olivat, sanoivat asiantuntijat,
nuo ihmeitä tekevät ja siunatut kädet.
Aina kun Profeetta tervehti jotakuta,
hän hymyili tälle suloisesti.
Kun tapahtumasta oli kulunut pari päivää,
tai jopa yli kuukausi,
tuo onnekas ihminen, jota hän oli tervehtinyt,
tunnettiin väkijoukossa hänen suloisesta tuoksustaan.
Hänen kristallinkirkas ihonsa oli valkoinen ja karvaton;
millä sanoin voisi ylistää niin virheetöntä kauneutta!
Nähdäkseen Rakastetun aina ja iankaikkisesti
tuo siunattu, hieno ruumis oli kokonaan silmää.
Niin täydellinen oli tuo hento iho,
jossa Luoja ilmensi viisauttaan.
Hänen vatsassaan ja rinnassaan ei ollut karvoja,
ne olivat puhtaan valkoiset kuin hopealevy.
Vain rinnan keskeltä alaspäin
kulki karvojen rivi kohti vyötäröä.
Tämä musta viiva hänen siunatulla ruumiillaan
oli kaunis kuin kehä täysikuun ympärillä.
Hänen siunatut jäsenensä pysyivät koko elämän
samanlaisina kuin nuoruudessa.
Kun aika kului, Profeetta luonnollisesti vanheni,
mutta hän uudistui kuin kukannuppu.
Älä luule, että Maailmankaikkeuden Sulttaani
olisi ollut tavallista lihavampi.
Hän ei ollut laiha eikä lihava;
hän oli keskikokoinen ja hyvin voimakas.

Asiaan syvällisesti perehtyneet sanoivat:
ei liian hoikka eikä tavallista tukevampi.
Luoja oli tehnyt tuon upean ruumiin
jumalallisen oikeudenmukaisuuden ja tasapainon mukaan.
Hänen puhtaalla ihollaan vallitsi täydellinen tasapaino;
koko hänen ruumiinsa oli valon peitossa.
Sidrat al-muntahan Mestari oli keskipitkä;
hänen kauttaan maailma löysi järjestyksensä.
Ne, jotka näkivät hänen ihmeellisen olemuksensa,
sanoivat ylistäessään häntä:
Emme ole koskaan nähneet näin ruusukasvoista kauneutta,
niin kaunista vartta, luonnetta ja kasvoja.
Profeetta oli keskipitkä, mutta
kun pitkä mies kulki Profeetan rinnalla,
olipa tuo mies kuinka pitkä tahansa,
Profeetta näytti silti pidemmältä.
Pitkään mieheen verrattuna tuo jalokivi
oli kämmenen verran pidempi.
Kun hän kulki arvokkaasti,
hän käveli melko nopeasti.
Kävellessään hänen tapansa oli, sanokaamme,
kumartua hieman eteenpäin.
Kuin alamäkeen kulkiessa
hän nojasi hieman eteenpäin.
Niin korkea hän oli kunniassa ja olemuksessa,
että Ibrahimin sielu oli ylpeä hänen jaloudestaan.
Kun Allah valitsee jonkun,
hänen jokainen jäsenensä on varmasti täydellinen.
Kun Allahin Lähettiläs kulki hiljaa,
ja joku kohtasi hänet yllättäen,
tuon ihmisen valtasi pelko;
niin suurelta Allahin Lähettiläs hänestä näytti.
Jos joku puhui Profeetan kanssa pitkään
ja kuunteli hartaasti hänen suloista ääntään,
hänen sanojensa maku vaikutti häneen niin,
että hän olisi ryhtynyt Profeetan palvelijaksi, jos tämä olisi hänet ottanut.

Ikuinen Luoja oli kaunistanut hänet
kauniilla, vertaansa vailla olevalla luonteella.
Oi Allahin Lähettiläs! Voimani eivät riitä ylistämään sinua;
me kaikki luotiin sinun tähtesi.
Oi uskollisuuden maan kuningas,
sinulle uhraan henkeni ja kaiken!
Hüseyin Hilmi Işık
(qaddasallahu ta‘ala sirrah al-‘aziz)

AHL AS-SUNNAN RUNO
Ahl as-Sunnan usko on se, mitä tarvitset ensin,
lahkoja on seitsemänkymmentäkolme, mutta muut kuin tämä joutuvat Helvettiin.
Muslimit ovat kaikki sunnalaisia, ja heidän johtajansa on Nu‘man (imaami Abu Hanifa).
Paratiisi on luvattu niille, jotka seuraavat heitä uskossa.
Tee ensin uskosi lujaksi ja pidä sitten kiinni islamista!
Täytä islamin viisi käskyä ja varo heti kiellettyä!
Jos teet synnin, kadu heti, älä hukkaa aikaa!
Joka ei seuraa islamia, katuu varmasti jonain päivänä.
Älä anna uskonnottoman pettää itseäsi, muuten tuhoudut sinäkin!
Jos uskot makeisiin sanoihin, käy sinulle huonosti!
Kaksinaamaisia on yhä enemmän: ulkoa enkeleitä, sisältä käärmeitä.
Saadakseen sinut ansaan he esiintyvät sydämellisinä ystävinä.
Jokainen pitää itseään oikeassa ja muita väärässä,
islam on vaaka, joka erottaa oikean väärästä!
Tiedä, että joka ei seuraa islamia, on eksynyt oikealta tieltä;
se, joka tuntee historian hyvin, uskoo varmasti tämän sanan.
Miksi ihminen juoksee lääkäriin, kun jotakin sattuu?
Koska kukaan ei halua kuolla, henki on kaikkea muuta suloisempi.
Kuka voisi väittää, ettei haluaisi elää ikuisesti?
Kuolema ei ole olemattomuutta, usko haudan elämään!
Paratiisi on ikuinen, ja niin on Helvettikin, sen kertoo Koraani,
ikuista kärsimystä on varottava, vaikka se olisi vain epäilys.
Silti on niitä, jotka eivät usko tähän; lepakko pakenee valoa,
ja varis nauttii kaatopaikasta; satakieli se on, joka etsii ruusua.
Joka on alempaan itseensä ja mielihaluihinsa taipuvainen, ei voi rakastaa islamia,
nämä kaksi eivät koskaan käy yhteen; hyvä ja paha ovat eri asioita!
Muslimit kunnioittavat oikeuksia ja tekevät hyvää kaikille luoduille;
uskottomat ovat kuin käärmeitä, he nauttivat muiden satuttamisesta.
Oi Herra, suojele meitä! Kuinka vaikeaa on tämä viimeinen aika;
uskonnon tieto on unohtunut, ja harvat enää toimittavat rituaalirukouksia.